Aug 092011
 

20110729-artesan-14377

Tämä tarina alkaa oikeastaan lapsuudestani Kuopiossa. Asuimme pienellä kadunpätkällä, jossa asui paljon muitakin lapsiperheitä. Kadun lapsilla oli tapana leikkiä yhdessä isolla porukalla polttopalloa tai piilosta. Toinen samanikäinen tyttö tuossa porukassa oli Sari, jonka kanssa aloitimme yhdessä koulunkin pienessä idyllisessä puukoulussa, jossa oli vain kolme luokkaa. No, tiemme erkanivat ja Sari oli vain muisto lapsuudesta.

Yllättäen sitten törmäsimme toisiimme Luomupäivillä pari vuotta sitten ja Sari kertoi pitävänsä kasvisravintolaa Varkaudessa sveitsiläisen miehensä kanssa. Hän kertoi myös heidän aikeistaan siirtää ravintola Helsinkiin. Nyt Bistro Artesana on ollut jo lähes vuoden Kurvissa. Kävimme avajaisissa ja pidin heti paikan underground-tunnelmasta. Sitäpaitsi paikka on Portaat luomuun -ohjelmassa ylimmällä viidennellä portaalla. Hyvä Sari ja Luzi!

Päätimme mennä Bistro Artesanaan syömään isommalla porukalla, sillä tyttäreni Kukka on siellä kesätöissä. Kukkahan on ainut perheenjäsenistämme, joka on ollut kasvissyöjä koko ikänsä. No, jossain vaiheessa hän maisteli kyllä miltä makkarat sun muut maistuvat. Bistro Artesana taas tarjoaa puhdasta vegaaniruokaa. Tytär myös astelee vanhempiensa jalanjäljissä, sillä hänen syntymänsä aikaan hänen vanhempansa työskentelivät Kasvisravintolassa. Siis siinä legendaarisessa paikassa Korkeavuorenkadulla.

Jos liikutte Helsingissä Hämeentien ja Kallion tienoilla, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa paikaan! Sisäänkäynti on aika huomaamaton pieni ovi kerrostalon katutasossa, josta mennään puoliksi katutason alapuolelle. Lounasta saa seisovasta pöydästä ja muuten on á la carte. Nyt elokuussa luvataan fennovegaanista ruokaa lounaaksi!  A-oikeudetkin löytyvät – tietysti luomuoluilla ja -siidereilläkin.

Saapuessamme perjantai-iltana kuuden aikaan paikka vaikuttaa hiljaiselta. Työvuorossa on vain tyttäreni salin puolella ja kokki keittiössä. Emme saa kokilta lupaa kuvata keittiön puuhia, mutta annokset kyllä tulevat saliin erityisen taiteellisina. Täytynee käydä joku toinen kerta jututtamassa itse paikan pitäjiä ja kuvailemassa ravintolaa kulissien takaa.

20110729-artesan-14500

Kukka on ainakin oppinut paljon vegaanisesta ruoasta ja kokeillut itsekin kotona joitakin paikan reseptejä. Listan annokset hän tuntuu tuntevan hyvin ja osaa myös suositella mielenkiintoisimpia annoksia. Otamme alkupaloiksi vepaksia, jokainen erilaisen ja laitamme kiertämään. Suosikit löytyvät tofusta paholaisen hillon kanssa ja perinteisemmästä vihannes-hummus-annoksesta – ainakin minulla.

Pääruoaksi löytyy kullekin mieleisensä: tofupaistosta, seitanpaistia, seitan-satayvartaita ja pestopastaa. Vannoutuneet lihansyöjämmekin Erkki ja Santeri ovat tyytyväisiä annoksiinsa, jotka tällaisesta perinteisen kasviruoan ystävästä vaikuttavat liikaa liharuokamaisilta: paistia ja vartaita. Joka tapauksessa kaikki nauttivat ruoista ja maistelevat myös toisiltaan. Annokset eivät tahdo pysyä lautasella niin kauan, että saadaan kuvattua ja vatsat tuntuvat aika täysiltä lautasten tyhjennyttyä.

20110729-artesan-14481

Tarjoilijamme ei joudakaan paljon seurustelemaan kanssamme, kun muitakin asiakkaita putkahtelee sisään tasaiseen tahtiin. Tilaamme vielä jälkiruoat taas periaatteella: maistellaan erilaisia. Tosin itse ainakin ihastun paistettuihin hedelmiini niin paljon, että ei tainneet muut keretä jaolle.

Muistan jo Kasviksessa aikoinaan ihmisten kyselleen, mitä raaka-aineita käytätte luomuna. Silloin yli kaksikymmentä vuotta sitten lista ei ollut kovin pitkä. Vaikka Kasvis toteutti jo silloin nykyistä muotihittiä eli piti ravintolan yhteydessä kauppaa, jossa myytiin lähi- ja luomuruokaa, muun muassa Kasviksesta erkaantuneen Samsara-leipomon luomuleipää. Koetamme nyt kysellä Kukalta, mitkäs tässä oli luomua ja vastaus kuuluu, kaikki mitä on saatavana luomuna. Nykyään se kyllä tarkoittaa siis lähes kaikkea. Muistan Sarin ihmetelleen, miten helppoa täällä pääkaupunkiseudulla on saada luomutavaraa tukuistakin.

Lisää kuvia:

Related Images:

Jul 262011
 

Itävaltalainen Sonnentor kiinnitti huomioni jo vuosia sitten kansainvälisillä luomumessuilla. yllättäen löysin Sonnentorin teet ja mausteet Ruohonjuuren hyllystä ja huomasin, että maahantuojana oli Luomutila Olli Kerkonjoenjuusta. Mitä kummaa, ihmettelin ja nyt vihdoin pääsimme ottamaan selvää asiasta.

Tämä tarina alkaa siitä kun Maija Törmanen ja hänen miehensä Tuomo toteuttivat viisikymppisinä nuoruutensa unelman ja muuttivat Tuomon äidin kotitilalle Rautalammille. Maija jätti toimistotyönsä ja ryhtyi maaseutuyrittäjäksi. Hän halusi tehdä käsitöitä ja viljellä raparperia ja mansikkaa, tietysti luomuna. Tämä tapahtui juuri ennen vuostuhannen vaihdetta, kertoilee Maija tarjoilleessaan meille viimeisiä oman pellon luomumansikoita.

Aluksi Luomu-Savo osuuskunta markkinoi helposti kaikki tilan tuotteet. Silloin tuotettiin perunaa, porkkanaa, sipulia ja kurkkua. Kahdesta viimeksi mainitusta tehtiin kurkkusalaattia. Sitten keskusliikkeiden vaatimukset kiristyivät ja pienille toimittajille kävi mahdottomaksi saada tuotteitaan jakelukanavaan. Luomu-Savon toiminta loppui. Maija ei kuitenkaan lannistunut vaan alkoi itse jalostaa ja myydä tuotteitaan.

Nyt Luomutila Ollilla on valikoimissaan käsin tehtyä porkkana-, raparperi- ja viherherukkamarmeladia, marjamehuja, -marmeladimakeisia ja glögiä. Kaikki menee eikä aina riitäkään. Asiakkaat ovat löytyneet verkottumalla erilaisissa yhteyksissä, varsinaista markkinointia ei ole tarvinnut tehdä. Erityisesti Maija kehuu Ekocentrian Irma Kärkkäistä, jonka tuki oli aluksi ensiarvoisen tärkeää. Vieläkin Maija muistaa, kuinka Irma loi uskoa Maijaan ja kannusti: Kuule Maija, tehdään susta vielä jotain!

Kesäisen ukkoskuuron ropistessa ulkona istumme sisällä yritystoimintaa varten rakennetuissa suht´ uusissa jalostustiloissa Maijan ja Tuomon kanssa kuuntelemassa jatkoa tarinalle: Kun Luomutila Ollissa aloitettiin jatkojalostus, oli aluksi vaikea saada tarvittavia raaka-aineita kuten mausteita. Niitä Maija ja Tuomo metsästivät ulkomailta. Tuomoon teki yrtti- ja maustetuotteita markkinoivaan Sonnentoriin tehty opintomatka suuren vaikutuksen ja paikallisen yritysneuvojan avustuksella he ottivat yhteyttä yritykseen ja sopivat Suomen edustuksesta. Alkuun päästiin, kun Ruohonjuuri oli heti kiinnostunut tuotteista ja otti niitä valikoimiin.

Ensimmäisenä vuonna liikevaihtoa syntyi ihan kohtuullisesti ja viidessä vuodessa se on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Maija kehuu kovasti, että kyllä täältäkin syrjäiseltä maaseudulta voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tilavuokrat ovat halpoja ja työvoimaakin saa tarvittaessa. Hän puhuukin vähän kaihomielisenä tehneensä päätöksen luopua liiketoiminnastaan, sekä tuonnista että jatkojalostuksesta, ja jäädä eläkkeelle. Liiketoiminnoille onkin jo jatkajia tiedossa, mutta asiat varmistunevat ensi kuussa. Sitten kuulemme siis lisää.

Related Images:

Jul 202011
 


Tämä on tosi tarina siitä, miten luomutuotanto ei aina ole mahdollista. Matti Kärkkäinen on jo 80-luvulta viljellyt tilaansa luomuna, mutta tilan lypsykarjaa on käytännössä mahdotonta siirtää luomuun. Naudat kyllä syövät tilan luomutuotettuja rehuja, mutta eläintilat eli parsinavetta ei täytä luomuehtoja.

Tilalla tehdään jo toista navettaremonttia ja nyt navettaa laajennetaan noin 50 lypsävästä reiluun 80 lypsävään. Isäntä on kyllä teettänyt tarkat laskelmat siitä, mitä navetan muuttaminen luomukelpoiseksi pihattonavetaksi maksaisi. Pihatossa lehmät kuljeskelisivat vapaina, kun ne nyt ovat kytkettyinä parsiin. Navetassa tarvittaisiin silloin kaksinkertainen pinta-ala nykyiseen verrattuna lehmää kohti ja rakennuskustannuksetkin kaksinkertaistuisivat. Investointina se on liian kallis, navetta ei elinaikanaan olisi kannattava.

Niinpä Kärkkäinen joutuu tyytymään tavanomaiseen maitoon myös juustolassaan, jonka perusti vuonna 1993 jalostaakseen oman tilansa maitoa. Tilan maidosta tehdään jo neljättä vuotta sinihomejuustoa Peltolan Blueta, jota pääkaupunkiseudun ravintolapäälliköt kilvan kehuvat. Tätä herkkua voitaisiin mainiosti tuottaa myös luomuna, koska raaka-aineina käytetään vain oman tilan maitoa, bakteereja, juoksutetta ja suolaa.

Kuuluisan makunsa Roquefort-tyyppinen sinihomejuusto saa tilan lehmille viljellystä luomuapilanurmesta. Ainutlaatuisuus tulee siitä, että juusto tehdään yhden tilan maidosta ja sen maun on sanut esiin Valiolla pitkän uran tehnyt sinihomejuustomestari Tapio Kuronen. Se on siis aito terroir-juusto. Muiden tilojen maidosta tehty juusto maistuisi erilaiselta.

Kärkkäinen itse uskoo sinihomejuustoonsa ja onkin kasvattanut juustolan kapasiteettia isommalla juustokattilalla, joten nyt tuotanto voitaisiin moninkertaistaa. Ensin pitää vain saada se navetan laajennus valmiiksi. Tarkastelemme rakennustyömaata ja seuraamme lehmien ruokintaa samalla pohtien, miten Kärkkäisen kaltaiset lypsykarjatilat pystyisivät siirtämään myös maidontuotantonsa luomuun. Tällaisia tiloja kun Suomessa on ihan liikaa.

Kärkkäisen navetassa lehmien parret ovat mukavan tilavat ja kumialustaiset. Lehmillä on muutenkin mukavat olot, kun pääsevät päivittäin laitumelle. Vaan silti minun suussani se Peltolan Blue maistuisi vielä paremmalta, jos tietäisin, että kaikki luomuehdot täyttyvät. Tietäisi, että eläimet ulkoilevat säännöllisesti ympäri vuoden ja saavat ainakin käyskennellä vapaasti. Saisivat vasikatkin aloittaa elämänsä emon hoivissa ja emo opettaisi ne lehmien tavoille.

Related Images:

Jul 202011
 

Mansikkapitäjässä Suonenjoella on Peltolan juustola, joka jalostaa tavanomaisen lisäksi myös luomumaitoa voiksi ja jäätelöksi. Tosin yrityksen nettisivuilla luomu on mainittu vain sivulauseessa. Niinpä läksimmekin ottamaan selvää, miksi luomua ei juustolassa tuoteta enempää. Onhan yrittäjällä Matti Kärkkäisella myös oma luomutila naapurikunnassa Rautalammilla.

Alunperin Kärkkäinen perusti juustolan vuonna 1993 jalostaakseen oman tilan maitoa. Tuotteina olivat tuorejuustot ja jäätelö. Idea oli silloin aikaansa edellä, eivätkä tuotteet oikein tehneet kauppaansa lähiseudun kaupoissa. Onneksi Kärkkäinen löysi uuden asiakaskunnan erityisesti pääkaupunkiseudun ravintoloista, joita alkoi laman jälkeen 90-luvun lopulla putkahdella tiiviiseen tahtiin.

Yhteistyö ravintoloiden keittiöpäälliköiden kanssa on ollut hedelmällistä; suurin osa tuotteista ja resepteistä on kehitetty ravintoloiden omista tarpeista lähtien. Nykyisin tuotannossa on laaja valikoima jäätelöitä ja sorbetteja, kirnuvoita ja oman tilan maidosta tehty sinihomejuusto Peltolan Blue.  Jäätelöitä, sorbetteja ja voita juustola tuottaa myös luomuna. Mutta se, miksi tilan omasta maidosta tehty sinihomejuusto ei ole luomua on oma tarinansa.

Erityisesti kirnuvoilla olisi enemmänkin kysyntää luomuna, mutta voin raaka-ainetta luomukermaa ei yksinkertaisesti saa enempää sen toimitajalta Juvan Luomulta. Jäätelöihin käytettävä luomumaito tulee Valiolta. Kesken juustolavierailumme Kärkkäinen ryntää avaamaan ulko-ovia paikalliselle luomumansikanviljelijälle, joka kantaa sisälle juustolan pakastimeen laatikoittain luomumansikkaa talven varalle. Kärkkäinen kehuukin luomumansikkajäätelön ja -sorbetin olevan kysytyimpiä tuotteitaan.

Luomuna tuotetaan mansikalla, vaniljalla, suklaalla, mustaherukalla, ja mustikalla maustettua jäätelöä sekä mansikkasorbettia. Tuotannosta vastaa Minna-Riitta Pitkänen ja töissä juustolassa on myös kaksi juustomestaria. Tuotteet Kärkkäinen markkinoi suoraan ravintoloille, sillä välikäsien kautta hinta nousisi liian korkeaksi. Vain Heinon tukku välittää tuotteita asiakkailleen.

Tutustumiskäynnin päätteeksi kurvaamme Suonenjoen keskustaan idyllisesti vanhan ajan tavaroilla sisustettuun kahvila Auroraan, jossa maistelemme lounaan päälle Peltolan jäätelöitä. Harmiksemme tarjolla ei ole yhtään luomuversiota, mutta kahvilan pitäjä lupaa ottaa jonkin niistä valikoimiinsa hetken asiaa ihmeteltyään.


 

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: