Apr 062012
 

Kevään ensimmäisten tuulahdusten leijaillessa ilmassa, on mukava palauttaa mieleen, millaista olikaan kesällä.  Ensimmäisenä mieleeni tulee viime kesästä vanhan tuttavan yllättävä tapaaminen Rymättylässä. Muistan Laura Suvannon aikoinaan Luomuliitosta aktiivisena ja reipasotteisena nuorena naisena.

Heinäkuussa Turun saaristossa matkaillessamme huomasimme yllättäen Lauran nimen, kun etsimme seudun luomukohteita. Rymättylässä hänellä on Lookila niminen tila. Soitimmekin heti Lauralle ja järjestimme tapaamisen. Kävimme yhdessä myös luomuviljelijätapaamisessa, josta kerron joskus toiste. Nyt haluan esitellä teille Lookilan tilan, joka on Lauran nuoruuden koti, jota hän on viljellyt ja kunnostellut vuodesta 1995.

Lauran vanhemmat kunnostivat tilan rakennukset aikoinaan perinteitä vaalien ja jo tilalle saavuttaessa voi aistia vanhojen aikojen hengen. Koko tila perinteisine kulttuurimaisemineen on luokiteltu suojelukohteeksi ja Laura pyrkiikin hoitamaan sitä säilyttäen koko vanhan perinnemaiseman.

Tila on oivallinen esimerkki siitä, miten luomuviljelyllä voidaan vaalia luonnon monimuotoisuutta. Peltoja ympäröivää metsää ovat eläimet laiduntaneet ja se näkyy vieläkin, vaikka eläimiä ei ole ollut moneen vuoteen. Pellon ja metsän välinen vaihettumisvyöhyke on laaja ja lajistoltaan monipuolinen. Pelloilla on myös metsäsaarekkeita, joilla on ihan oma lajistonsa. Pihapiirissä tunnelmaa luovat ikivanhat puut ja Lauran marja- ja vihannesviljelmät.

Meidät valtasi sykähdyttävä pyhyyden tunne, kun saavuimme tilalle. Vanhat rakennukset, vuosisatojen saatossa asettunut kulttuurimaisema ja iäkkäät koukeroiset puut tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki kertoi siitä, että täällä ihmiset olivat kuunnelleet luontoa ja kunnioittaneet. Oli asetuttu luonnon armoille ja koetettu löytää rauha ja sopusointu.

Voimakkaan yhteyden luontoon Laura on täällä asuessaan saanut ja säilyttänyt sen myöhemminkin. Sen huomaa jo hänen puheistaan. Hän rakastaa työtään puutarhassa kasvien parissa. Meille hän kertoo innostuneena, kuinka he ovat isänsä kanssa huolehtineet tilan luonto- ja kulttuuriarvoista.

Menemme myös Lauran kanssa katsastamaan muutamien hänen viljelyksessään olevien peltolohkojen rikkaruohotilannetta. Laura puhuu pitkään ja hartaasti siitä, miten hän on vuosien saatossa huomannut sekä kasvi- että eläinlajiston monipuolistuneen luomuviljelyn alkaessa vaikuttaa ympäristöystävällisyydellään. Siinä ojanpientareita niitellessä ja pellon juuririkkaruohoja noukkiessa on kerennyt tarkkailemaan ympäristöään ja tekemään havaintoja.

Tiedoksi muuten, mikään viherpiipertäjä Laura ei ole. Hänellä on porukoineen suomalaisittain reippaan kokoinen ala puutarhaviljelyä, jossa tuotetaan seosviljan lisäksi ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurta, juuriselleriä ja maa-artisokkaa. Toinen tila heillä on Tortinmäessä ja nimeltään Kaarlejoki. Sinne valmistui jokin aika sitten uudet varastointi- ja pakkaustilat, joiden yhteydessä on myös tilapuoti, tosin auki vain tapahtumien yhteydessä. Tuotteet markkinoidaan lähelle ravintoloihin, päiväkoteihin, kouluihin ja ruokapiireille, suurisatoisimmat  pääasiassa tukkuun.

Kun supermarketista ostatte Satotukun kotimaista luomujuuriselleriä, saatte terveiset Lauralta. Minua kyllä harmittaa, että Satotukku käärii mukulat muoviin, mutta mukava kuitenkin muistaa ystävää, kun valmistaa ihanalta tuoksuvaa juuriselleriä.

Related Images:

Oct 072011
 

 

Kyllä maallakin voi elää, tuottaa oman ruokansa ja vähän ylimääräistäkin. Nyt kerron teille Lundin perheestä, jonka tapasimme kesällä Rautalammilla. Lundin tila on pieni vajaan kuuden hehtaarin tila, jota on vaalittu suurella kiintymyksellä. Pihapiiri on puiden ja pensaiden ympäröimä ja uusitun asuinrakennuksen seurana pihaa kiertää muutamia vanhoja piharakennuksia. Vanhan navetan kupeella kasvaa mahtavat lipstikkakasvustot. Talon isäntä Jouni Lund toteaa niiden aina kasvaneen ja rehottaneen siinä. Tämä onkin hänen kotitilansa, jonka hän lunasti vanhemmiltaan kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Oravakin tuntuu viihtyvän tilalla; se tuo poikasensa näytille vanhan vajan seinustalle. Jäämme hetkeksi seuraamaan oravaäidin hupaisaa huolenpitoa, kun se yrittää paimentaa vilkasta jälkeläistään. Kotieläimiä tilalla ei ole, vain puutarhaviljelyä. Lundit tuottavat perunaa, mansikkaa ja jonkin verran sipulia, porkkanaa ja viherlannoituksena hernettä. Tila ei ole riittävän iso elättääkseen isäntäperheen, joten sekä Jouni että Margit, hänen vaimonsa, käyvät tilan ulkopuolella työssä. Heillä on myös neljä lasta. Silti aikaa jää vielä hoitaa puutarhamaat.

Lähdemme kiertämään viljelyksiä. Jouni kertoo kokeilleensa useita eri perunalajikkeita, nytkin viljelyksessä on kolmea eri lajiketta. Näin vältetään myös riskejä, joita perunanviljelijällä kyllä riittää. Perunoita uhkaavat rutto ja rupi sekä varsinkin syksyn hallat. Myös varastointia perunoiden on kestettävä, sillä vakituisille asiakkaille on riitettävä myytävää koko vuodeksi. Eri lajikkeet menestyvät erilailla riippuen kunkin vuoden olosuhteista. Lundit näyttävät myyvän helposti kaiken tuottamansa ja aina ei edes riitäkään. Jouni kertoo kuitenkin markkinoiden hankkimisen tilan tuotannolle vieneen viidestä kymmeneen vuotta. Perunaa hän on toimittanut läheiselle alakoululle ja Suonenjoen Metlaan. Torimyyntiäkin Lundit ovat harrastaneet. He muistelevat vieläkin, kuinka alkuaikoina Rautalammin torilla luomu yhdistettiin lähinnä kettutyttöihin. Eikä tästä ole edes hyvin pitkä aika, sillä Lundien tila teki luomusopimuksen 90-luvun alkupuolella.

Elämä tilalla vaikuttaa leppoisalta vaikka pelloilla kulkiessa voi vain arvailla, kuinka paljon työtä tuotantoon saa uppoamaan. Varmasti tämä on sekä elämäntapa että harrastus. Lundin lapset ovat saaneet viettää lapsuutensa luonnonläheisessä maaseutumiljöössä ja ovat voineet seurata maatilan puuhia ja ottaa itsekin niihin osaa.

Lisää kuvia Lundilta:

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: