Oct 072011
 

 

Kyllä maallakin voi elää, tuottaa oman ruokansa ja vähän ylimääräistäkin. Nyt kerron teille Lundin perheestä, jonka tapasimme kesällä Rautalammilla. Lundin tila on pieni vajaan kuuden hehtaarin tila, jota on vaalittu suurella kiintymyksellä. Pihapiiri on puiden ja pensaiden ympäröimä ja uusitun asuinrakennuksen seurana pihaa kiertää muutamia vanhoja piharakennuksia. Vanhan navetan kupeella kasvaa mahtavat lipstikkakasvustot. Talon isäntä Jouni Lund toteaa niiden aina kasvaneen ja rehottaneen siinä. Tämä onkin hänen kotitilansa, jonka hän lunasti vanhemmiltaan kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Oravakin tuntuu viihtyvän tilalla; se tuo poikasensa näytille vanhan vajan seinustalle. Jäämme hetkeksi seuraamaan oravaäidin hupaisaa huolenpitoa, kun se yrittää paimentaa vilkasta jälkeläistään. Kotieläimiä tilalla ei ole, vain puutarhaviljelyä. Lundit tuottavat perunaa, mansikkaa ja jonkin verran sipulia, porkkanaa ja viherlannoituksena hernettä. Tila ei ole riittävän iso elättääkseen isäntäperheen, joten sekä Jouni että Margit, hänen vaimonsa, käyvät tilan ulkopuolella työssä. Heillä on myös neljä lasta. Silti aikaa jää vielä hoitaa puutarhamaat.

Lähdemme kiertämään viljelyksiä. Jouni kertoo kokeilleensa useita eri perunalajikkeita, nytkin viljelyksessä on kolmea eri lajiketta. Näin vältetään myös riskejä, joita perunanviljelijällä kyllä riittää. Perunoita uhkaavat rutto ja rupi sekä varsinkin syksyn hallat. Myös varastointia perunoiden on kestettävä, sillä vakituisille asiakkaille on riitettävä myytävää koko vuodeksi. Eri lajikkeet menestyvät erilailla riippuen kunkin vuoden olosuhteista. Lundit näyttävät myyvän helposti kaiken tuottamansa ja aina ei edes riitäkään. Jouni kertoo kuitenkin markkinoiden hankkimisen tilan tuotannolle vieneen viidestä kymmeneen vuotta. Perunaa hän on toimittanut läheiselle alakoululle ja Suonenjoen Metlaan. Torimyyntiäkin Lundit ovat harrastaneet. He muistelevat vieläkin, kuinka alkuaikoina Rautalammin torilla luomu yhdistettiin lähinnä kettutyttöihin. Eikä tästä ole edes hyvin pitkä aika, sillä Lundien tila teki luomusopimuksen 90-luvun alkupuolella.

Elämä tilalla vaikuttaa leppoisalta vaikka pelloilla kulkiessa voi vain arvailla, kuinka paljon työtä tuotantoon saa uppoamaan. Varmasti tämä on sekä elämäntapa että harrastus. Lundin lapset ovat saaneet viettää lapsuutensa luonnonläheisessä maaseutumiljöössä ja ovat voineet seurata maatilan puuhia ja ottaa itsekin niihin osaa.

Lisää kuvia Lundilta:

Related Images:

Jul 062011
 

20110704-ali-alha-10561

Tänä kesänä mansikkasesonki alkoi etelässä jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mansikkahan on mitä suurimmassa määrin kausituote. Suurimman nautinnon saa siis, kun malttaa jaksaa odottaa siihen, kunnes kotimaiset luomumansikat kypsyvät. Sitten syödäänkin mansikkaa monta viikkoa ja lopuksi säilötään pakkaseen talven varalle.

Meidän mansikkasesonkimme alkoi vierailulla Karjalohjalaiselle Ali-alhan itsepoimintatilalle. Helle oli kypsytellyt runsaasti marjoja ja poiminnalla oli jo kiire. Onneksi tuli muutama pilvinen päivä ja mansikkamaa täyttyi itsepoimijoista. Marjamaalla kyykisteli koko suku.

Tilan emäntä Kirsi Ali-alha vastailee tiuhaan tahtiin puhelimeensa ja ohjailee poimijoita pellolle. Täytyy sitten muistaa heittää huonot marjat rivien väliin pois pilaamasta vielä kypsyviä marjoja ja keppi sitten merkiksi siihen, mihin asti on poimittu. Ämpärit täyttyvät marjoista. Moni tulee kauempaakin hakemaan talven varoiksi luomuviljeltyä mansikkaa.

Meillä ensimmäiset luomumansikat saivat seuraksensa Muumaan navetasta saadusta, pakkasessa odotelleesta, ternimaidosta tehtyä pannaria ja jäätelöauton luomuvaniljajäätelöä. Kuvia ei keretty näistä herkuista ottamaan!

Kuvagalleria: Ali-alhan tila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: