Jun 052013
 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Viime kesänä seurattiin vilja- ja emolehmätilan kesää Labbyssä. Tänä kesänä teemana on tärkkelysperuna. Monikaan ei tiedä, että maamme suurimmilla luomuperunapelloilla kasvaa teollisuuden raaka-aineeksi tärkkelysperunaa. Perunajauholla on monia käyttötarkoituksia esimerkiksi leipomoteollisuudessa. Sillä saadaan tuotteista mehevämpiä ja pehmeämpiä ja rakenne paranee. Perinteisesti perunajauhoa on käytetty sakeuttamaan kiisselit, keitot ja kastikkeet. Ja muistaahan moni vanhan kunnon helmipuuron, joka tehdään perunajauhopalleroista.

Perunan vuosi alkaa myöhään keväällä, kun siemenperunat kaivetaan esille kellarista hyvissä ajoin ennen istutusta. Ne laitetaan lämpimään itämään. Perunoissa on hyvä olla kunnolliset idut, kun ne menevät maahan kasvamaan. Perunajauhon tuotantoon käytetään omia, hyvin tärkkelyspitoisia, lajikkeita. Tällaisia ovat muuten jotkut yhtiöt jalostaneet geenimuuntelullakin ja geenimuunnellun tärkkelysperunan koeviljelmiä on ollut Suomessakin. No, tämä yhtiö lähti Suomesta ja myi perunatärkkelystehtaansa, jonka ostivat sen johtotehtävissä olleet työntekijät. Nyt siellä keskitytään kehittämään luomuperunajauhon tuotantoa! Pääsimme viime viikolla mukaan tehtaan, Finnamylin, yhden sopimusviljelijän perunanistutukseen eli vietimme torstaisen iltapäivän Satakunnan vankilassa. Lämpimän kevään ansioista istutukset ovat jo loppusuoralla toukokuun lopussa. Sovimme treffit perunatärkkelystehtaan viljelypäällikön Kimmo Pusan kanssa vankilan pääportille, josta jatkoimme yhdessä kohti vankilan peltoja.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Järvi peltona

Satakunnan vankilan pellot sijaitsevan oikeastaan järvessä, josta tosin vesi on johdettu pois viereiseen Kokemäenjoen sivuhaaraan. Maa on viljavaa järven pohjaa. Peltoja ympäröivät padot ja niiden takana oja, jonne vettä jatkuvasti pumpataan. Jos tulee kuiva kesä, saadaan pellot helposti kasteltua, joten kuivuus ei tätä perunapeltoa vaivaa.

Järven kuivatus aloitettiin 1930-luvulla ja pellot olivat ensimmäisen kerran viljelykäytössä 1944. Luomuun vankilassa siirryttiin 90-luvun alkupuolella. Muitakin vankiloita saatiin mukaan ideaan, koska koettiin, että maatalousväki hyväksyi paremmin vankiloiden viljelyn, kun se ei kilpaillut tavallisen tuotannon kanssa. Niinpä vankiloiden tilanhoitajat lähtivät luomuoppiin Saksaan, mistä saivatkin innostusta ja hyviä ideoita.

Nyt vankilan mailla laiduntaa kolmisensataa lihanautaa, emolehmiä vasikoineen ja nuorkarjaa. Hieholaumaa pääsimmekin tervehtimään perunapellon vieressä. Maataloustöissä työllistyy parisenkymmentä ”asiakasta” eli vankilassa rangaistustaan suorittavaa henkilöä, kertoilee työnjohtaja Erkki Lahtinen, kun seurailemme pellon reunalla kylvötöiden sujumista. Ymmärrettävästi emme saa kuvata työntekijöitä. Rauhallisin ottein ja tottuneesti he näyttävät käsittelevän isoja koneita ja siemenperunoiden suursäkkejä. Hikisellä työmaalla on leppoisa tunnelma ja hommat etenevät. Pari työmiestä on kylvökoneen kimpussa ja yksi ajelee haran kanssa peltoa istutuskuntoon.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Työvoimalle käyttöä

Satakunnan vankilassa ei ole pulaa työvoimasta. Paremminkin yritetään työllistää mahdollisimman monta työntekijää. Niin perunat kuin lehmätkin saavat hyvää hoitoa. Perunapenkit harataan moneen kertaan rikkaruohoista, etenkin sitkeästä juolavehnästä ja ohdakkeesta. Ennen kevättöitä työntekijät ovat päivystäneet yötä päivää lehmien poikima-aikana. Työnjohtaja Lahtinen kertoo joukossa olevan hyvinkin taitavia maataloustyöntekijöitä.

Erkki rientää ottamaan kuvia myös viereiselle lohkolle, jossa vasta auralla muokataan peltoa kylvökuntoon. Lahtinen kertoo, että sinne tulee ohraa. Suuri osa maista on nurmella ja lehmien laitumena. Pari kolme miestä työllistyy laidunaitojen teossa koko kesän. Tilalla viljellään myös luomupinaattia, joka kylvetään myöhemmin. Tänä vuonna ei tule kaalia, jota on ollut muutamana aikaisempana vuonna.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ympäristönsuojelua ja eläimiä

Nythän täällä ei voisikaan enää viljellä kuin luomumenetelmin, koska alue on Natura- suojelualuetta. Vankilan maita ympäröi Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon kuuluva luonnonsuojelualue kolmella suunalla. Toteamme tämän, kun pistäydymme vierailumme lopuksi peltoaukean reunalla seisovalla lintutornilla, jossa on myös alueen kartta. Tornikin on rakennettu vankityönä, kuten kaikki muukin täällä, esimerkiksi patovallit aikanaan. Näin innokkaat lintuihmiset eivät juoksentele pitkin vankilan maita, vaan pysyttelevät sallituilla alueilla.

Pääsy kielletty -kylttejä näkyykin joka puolella, kun ajelemme pois vankilan alueelta. Yhdessä tienhaarassa on pieni laidunmaa vankilan työntekijöiden asuntolalta näyttävien rakennusten edessä. Laitumella on muutama hyvin erikoisen näköinen otus. Pitkäkarvaisten eläinten etupään erottaa valtavista sarvista. Pysähdymme tien reunaan kuvaamaan hauskaa seuruetta. Emme kuitenkaan uskalla mennä ihan laitumen viereen, kun se on asiattomilta pääsy keilletty -kyltin takana. Nämä otukset taitavat olla Satakunnan vankilan erikoisuus, ylämaan karjaa. Pienessä laumassa on kuusi emolehmää vasikoineen ja sonni. Ollaankohan tästä kasvattamassa isoakin karjaa? Tällä kertaa emme tavanneet tilanhoitaja Pertti Saarta, jotta olisimme voineet keskustella tilanhoidon tulevaisuuden näkymistä. Ehkä pääsemme myöhemmin kesällä katsomaan, kuinka peruna kasvaa ja miten sitä hoidetaan kesän aikana ja tapaamme tilanhoitajankin.

Related Images:

Jan 112013
 

Juha Näri Loviisan Isnäsissä kevättöissä pellollaan. Luomutilalla kiinnitetään erityistä huomiota maan elävyyden ja hyvän kunnon hoitamiseen, koska se on perustana hyville sadoille. Tämä onnistuu viljelykierron ja karjanlantakompostin avulla.

Juhan viljelykiertoon kuuluu nurmea, josta tehdään heinää ja säilörehua tilan lihakarjalle ja lampaille sekä kauraa, ruista ja vehnää. Juha viljelee speltti- vehnää,  joka on ikivanha viljelykasvi. Hänellä on viljelyssä myös vanha paikallinen Tähti-niminen ruislajike. Varsinkin rehuviljan seassa kasvatetaan palkokasveja kuten härkäpapua tai hernettä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Labbyn kartanossa Loviisan Isnäsissä Juha ja Emilia Näri kasvattavat Hereford-nautoja. Emolehmät poikivat aikaisin keväällä pihattonavetassa ja laiduntavat yhdessä vasikoidensa kanssa kesän laitumella.

Labbyn kartanolla on pitkä historia ja seudulta löytyy merkkejä asutuksesta jo keskiajalta. Isäntäväki vaalii kartanon historiaa ja kehittää tilasta mielenkiintoista matkailukohdetta erilaisine historia- ja luontonähtävyyksineen sekä tilapuoteineen ja kahviloineen. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Related Images:

Jul 162012
 

20120430-heikkil-35893Mennäänpä vierailulle tuttavamme  Teppo Heikkilän lihakarjatilalle Loimalla. Teppoon ja Heikkilän tilaan tutustuimme vasta muutama vuosi sitten. Tilalla on suuri emolehmäkarja, noin sata emoa nuorkarjoineen, yhteensä noin 300 eläintä. Vuonna 2010 tila valittiin WWF:n ja MTK:n kilpailussa Suomen ympäristöystävällisimmäksi tilaksi. Tilalla hyödynnetään hyvin maatalouden ympäristötukijärjestelmää, jolla rakennetaan kestävää maataloustuotantoa.

Näin heinäkuussa tulee usein puhetta vesistöjen sinilevätilanteesta. Uutisissakin taisi ihan äskettäin olla juuri maatalouden ravinnehuuhtoutumien surkeasta tilanteesta. Maatalous on Suomessa tällä hetkellä suurin yksittäinen Itämeren ravinnehuuhtoutumien lähde. Ravinteita karkaa helppoliukoisten keinolannoitteiden levittämisen seurauksena mutta myös eläinten lannan huonon käsittelyn takia. Tilanne ei näytä yhtään paranevan, vaikka ongelmaan on yritetty puuttua jo pitkään.

Ratkaisuja on kuitenkin olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää. Heikkilän tilalla lasketaan ravinnetaseita ja tehdään toimenpiteitä oman tilan ravinteiden pitämiseksi hyödyntämässä tilan tuotantoa. Vasta rakennettu tyylikäs kylmäpihatto on samalla kuivalantajärjestelmä, josta lanta levitetään pelloille kasvukaudella niin, että huuhtoutumia vesistöihin ei pääse syntymään. Vesistöjen varsilla on laajat suojavyöhykkeet, jotka myös estävät ravinteiden huuhtoutumista pelloilta. On myös tärkeää, että tilalla on vain sen verran eläimiä, että niiden lannan voi turvallisesti levittää pelloille, eikä ylikuormitusta pääse syntymään. Kasvienviljelyalan ja eläinmäärän on oltava tasapainossa.

Nykyisessä tehomaataloudessa on eläinten pitäminen keskitetty suuriin yksikköihin ja eriytetty kasvinviljelystä. Tämä on oikeastaan mahdotonta tuhlausta, sillä eläinten lanta joutuu hukkaan ja vesistöjä rehevöittämään ja toisaalla kasvien tuotannossa työnnetään peltoon muualta tuotuja, teollisesti – ja ilmaston kannalta tuhoisasti – tuotettuja keinolannoitteita, jotka yhtälailla valuvat vesistöjä saastuttamaan. Tuhlausta molemmissa päissä!

Heikkilän tila on mukana Beras-hankkeessa mallitilana. Hankkeessa kerrotaan Itämeri-ystävällisestä ruokavaliosta ja maataloudesta. Maataloustuotanto, jossa käytetään vähän ulkopuolisia tuotantopanoksia ja lannoitus hoidetaan nautakarjalla ja niiden tarvitsemalla nurmella, on luonnon kannalta paras vaihtoehto. Tilakierroksella Isäntä Teppo Heikkilä esittelee tyytyväisenä yhtä perinnebiotoopeistaan, rehevää lehtopuistikkoa, jossa kullerot kukkivat ja maasta tunkee joukko mitä erilaisempia  kostean niityn kasveja. Alue ei olisi pysynyt näin avoimena ilman karja laidunnusta. Lehtipuiden alla viihtyvät mitä erilaisemmat niittykasvit, jotka taas houkuttelevat paikalle ja tarjoavat elinympäristön monille muutoin häviämässä oleville hyönteisille.

Nykyään saa Euroopan Unioniltakin erityisympäristötukea perinnebiotooppien ylläpitämiseen sopivalla laidunnuksella, koska muuten nämä sekä kasvi- että hyönteislajistoltaan rikkaat alueet jäisivät tehometsänhoidon ja maatalouden jalkoihin ja niiden ainutlaatuinen kasvi- ja eläinlajisto katoaisi. Onneksi Heikkilän  kaltaisilla tiloilla halutaan vaalia myös ympäristöarvoja ja ymmärretään maatalouden mahdollisuudet tulevaisuutemme turvaamisessa.

Halukkaat pääsevät tutustumaan Heikkilän tilaan läheisen Sarka-museon järjestämillä opastetuilla kierroksilla.
Tilalla on on muuten oma puotikin tai luamupuati Volter, jossa myydään luomutuotteita omalta tilalta ja muualtakin. Niitä voi tiata myös kotiin.

Related Images:

Jul 152011
 

20110710-livonsaari-11233

Yhteisökylä

Hyvin lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun sunnuntaipäivänä teemme tutustumiskierroksen Livonsaaren yhteisökylään. Kylä on vasta syntymässä vanhan saaristotilan kauniisiin maisemiin. Tilan peltoja kyläläiset viljelevät luomuna ja se onnistuukin hyvin, kun yhteistyökumppanina on saaren toinen luomuviljelijä Henttulan tila, jonka eläimet käyttävät tilalla viljeltävät rehut ja luovuttavat vastavuoroisesti lantaa peltojen lannoitteeksi. Kyllä sieltä yhteisökyläläiset saavat maitonsa ja lihansakin. Varsinaista lähitaloutta.

Kylän peltojen laidoille ja mäntykankaille on nousemassa mitä erilaisempia ekorakennuskohteita. Kierrämme varmasti toistakymmentä taloa ja rakennustyömaata hirsirakentaja Timo Aro-Heinilän asiantuntevalla opastuksella. On hirsitaloja ja savi-olkitaloja erilaisilla tekniikoilla ja ratkaisuilla. Yhteisökylällä on yhteinen kasvimaa ja joillakin taloilla vielä omiaan. Kylän yhteisrakennuksessa toimii lisäksi leipomo, jossa leivotaan leipää oman tilan viljasta omiin tarpeisiin ja myös myyntiin lähikauppoihin. Vinkiksi kiinnostuneille: kylässä on vielä tontteja myynnissä, jos mieli halajaa ekoelämää maalla muiden lapsiperheiden seurassa.

Yhteisrakennuksen pihalla tepastelee kaksi kukkoa; toinen vanha seuranaan enää yksi kana ja toinen uusi maatiaiskukko suuremman kanalaumansa kanssa. Välillä ne käyvät uhoamassa toisilleen aidan läpi. Tilalla on myös muutama hevonen. Yhteisökyläläiset elävät hyvin ekologista elämää kompostikäymälöineen ja puulämmityksineen. Tilan rantatontilla sijaitseva savusauna lämpiää kerran kuussa koko porukalle. Illalla saamme mekin nauttia savusaunan pehmeistä löylyistä ja suomalaisen kesäillan rauhasta Turun saaristossa.

20110712-turku-11522

Henttulan tila

Täytyyhän siellä Henttulan tilallakin käydä kyläilemässä ja jututtamassa nuorta emäntää Elina Henttusta, joka on perinyt tilan isältään. Emäntä tuntuu olevan näin kesäaikaan hyvin kiireinen, mutta suostuu kuitenkin ottamaan vieraat vastaan. Käymme tutustumassa navetassa lypsykarjaan, joka on lähestulkoon suomenkarjaa. Suurin osa lypsävistä on länsisuomalaista alarotua, mutta löytyy joukosta jokunen kyyttö (itäsuomenkarja) ja lapinlehmäkin. Lehmät viihtyvät kuumalla kesähelteellä mielummin sisällä, mutta nuoret sonnipojat löydämme talon takaa laitumelta.

Kyllä on ilo nähdä aitoa maatiaskarjaa. Maailmanlaajuisesti luomussa pyritään suojelemaan myös maatalouden monimuotoisuutta ja säilyttämään vanhoja maatiaislajikkeita ja -rotuja. Suomessakin maatiaisten asema on uhattuna, koska ne vähemmän tuottavina eivät ole tuottajien suosiossa. Mutta maatiaislehmiemme kolmella alarodulla on onneksi vankkumattomat ystävänsä, joihin täytyy itsekin tunnustaa kuuluvansa.

Helppoa ei ole myöskään maatiaisten kasvatus. Henttulan tilalla on päätetty kasvattaa suomenkarjan sonnitkin kotitilalla, koska kasvattajat eivät huoli lihaa huonosti tuottavia suomenkarjan sonneja kasvatukseen, ei niistä ainakaan mitään makseta. Oman tilan kasvatuksessa sonnit joudutaan kastroimaan. Toimenpiteen suorittaa eläinlääkäri.

Keskustelumme kääntyy siihen, kuinka vaikeaksi myös pienimuotoinen tilamyynti on tehty tiukkoine elintarviketilasäädöksineen. Vaatimukset pienelle toimijalle ovat samat kuin isoille laitoksille, vaikka toiminnan laatu ja sitä kautta riskitekijät ovat hyvinkin erilaisia. Tämä on selkeästi suosinut isoja laitoksia ja kutistanut pienten toimintamahdollisuuksia. Henttulan tilallakin mielellään myytäisiin itse liha suoraan asiakkaille. Maitoakaan ei saada luomuna meijeriin, koska tila on niin kaukana muista luomutiloista ja maitoa tulee parikymmenpäisestä karjasta niin vähän, että luomutankkiauton ei kannata sinne tulla.

Löydämme myös tilan vanhan isännän Heikin niittelemästä ojanpientaria. Vaihdamme siinä muutaman sanan luomun hyvistä tulevaisuuden näkymistä astellessamme kohti tilan erinomaisessa kunnossa pidettyä vanhaa ja komeaa päärakennusta. Vanha isäntä aikoinaan siirsi tilan luomuun, olihan se tavanomainen kemiallinen viljely vain lyhyt reilun yhden sukupolven kestänyt hairahdus tilan monisukupolvisessa historiassa.

Lisää kuiva Livonsaaresta:

Yhteisökylä

Henttulantila


Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: