Jul 152011
 

20110710-livonsaari-11233

Yhteisökylä

Hyvin lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun sunnuntaipäivänä teemme tutustumiskierroksen Livonsaaren yhteisökylään. Kylä on vasta syntymässä vanhan saaristotilan kauniisiin maisemiin. Tilan peltoja kyläläiset viljelevät luomuna ja se onnistuukin hyvin, kun yhteistyökumppanina on saaren toinen luomuviljelijä Henttulan tila, jonka eläimet käyttävät tilalla viljeltävät rehut ja luovuttavat vastavuoroisesti lantaa peltojen lannoitteeksi. Kyllä sieltä yhteisökyläläiset saavat maitonsa ja lihansakin. Varsinaista lähitaloutta.

Kylän peltojen laidoille ja mäntykankaille on nousemassa mitä erilaisempia ekorakennuskohteita. Kierrämme varmasti toistakymmentä taloa ja rakennustyömaata hirsirakentaja Timo Aro-Heinilän asiantuntevalla opastuksella. On hirsitaloja ja savi-olkitaloja erilaisilla tekniikoilla ja ratkaisuilla. Yhteisökylällä on yhteinen kasvimaa ja joillakin taloilla vielä omiaan. Kylän yhteisrakennuksessa toimii lisäksi leipomo, jossa leivotaan leipää oman tilan viljasta omiin tarpeisiin ja myös myyntiin lähikauppoihin. Vinkiksi kiinnostuneille: kylässä on vielä tontteja myynnissä, jos mieli halajaa ekoelämää maalla muiden lapsiperheiden seurassa.

Yhteisrakennuksen pihalla tepastelee kaksi kukkoa; toinen vanha seuranaan enää yksi kana ja toinen uusi maatiaiskukko suuremman kanalaumansa kanssa. Välillä ne käyvät uhoamassa toisilleen aidan läpi. Tilalla on myös muutama hevonen. Yhteisökyläläiset elävät hyvin ekologista elämää kompostikäymälöineen ja puulämmityksineen. Tilan rantatontilla sijaitseva savusauna lämpiää kerran kuussa koko porukalle. Illalla saamme mekin nauttia savusaunan pehmeistä löylyistä ja suomalaisen kesäillan rauhasta Turun saaristossa.

20110712-turku-11522

Henttulan tila

Täytyyhän siellä Henttulan tilallakin käydä kyläilemässä ja jututtamassa nuorta emäntää Elina Henttusta, joka on perinyt tilan isältään. Emäntä tuntuu olevan näin kesäaikaan hyvin kiireinen, mutta suostuu kuitenkin ottamaan vieraat vastaan. Käymme tutustumassa navetassa lypsykarjaan, joka on lähestulkoon suomenkarjaa. Suurin osa lypsävistä on länsisuomalaista alarotua, mutta löytyy joukosta jokunen kyyttö (itäsuomenkarja) ja lapinlehmäkin. Lehmät viihtyvät kuumalla kesähelteellä mielummin sisällä, mutta nuoret sonnipojat löydämme talon takaa laitumelta.

Kyllä on ilo nähdä aitoa maatiaskarjaa. Maailmanlaajuisesti luomussa pyritään suojelemaan myös maatalouden monimuotoisuutta ja säilyttämään vanhoja maatiaislajikkeita ja -rotuja. Suomessakin maatiaisten asema on uhattuna, koska ne vähemmän tuottavina eivät ole tuottajien suosiossa. Mutta maatiaislehmiemme kolmella alarodulla on onneksi vankkumattomat ystävänsä, joihin täytyy itsekin tunnustaa kuuluvansa.

Helppoa ei ole myöskään maatiaisten kasvatus. Henttulan tilalla on päätetty kasvattaa suomenkarjan sonnitkin kotitilalla, koska kasvattajat eivät huoli lihaa huonosti tuottavia suomenkarjan sonneja kasvatukseen, ei niistä ainakaan mitään makseta. Oman tilan kasvatuksessa sonnit joudutaan kastroimaan. Toimenpiteen suorittaa eläinlääkäri.

Keskustelumme kääntyy siihen, kuinka vaikeaksi myös pienimuotoinen tilamyynti on tehty tiukkoine elintarviketilasäädöksineen. Vaatimukset pienelle toimijalle ovat samat kuin isoille laitoksille, vaikka toiminnan laatu ja sitä kautta riskitekijät ovat hyvinkin erilaisia. Tämä on selkeästi suosinut isoja laitoksia ja kutistanut pienten toimintamahdollisuuksia. Henttulan tilallakin mielellään myytäisiin itse liha suoraan asiakkaille. Maitoakaan ei saada luomuna meijeriin, koska tila on niin kaukana muista luomutiloista ja maitoa tulee parikymmenpäisestä karjasta niin vähän, että luomutankkiauton ei kannata sinne tulla.

Löydämme myös tilan vanhan isännän Heikin niittelemästä ojanpientaria. Vaihdamme siinä muutaman sanan luomun hyvistä tulevaisuuden näkymistä astellessamme kohti tilan erinomaisessa kunnossa pidettyä vanhaa ja komeaa päärakennusta. Vanha isäntä aikoinaan siirsi tilan luomuun, olihan se tavanomainen kemiallinen viljely vain lyhyt reilun yhden sukupolven kestänyt hairahdus tilan monisukupolvisessa historiassa.

Lisää kuiva Livonsaaresta:

Yhteisökylä

Henttulantila


Related Images:

Jun 132011
 

Ravintola Os'in Chef Mikko Rosendahl

Tämä tarina alkaa helsinkiläisestä ravintolasta, jossa savolaistyttö Pauliina ja helsinkiläispoika Mikko kohtaavat toisensa. Eipäs sitten aikaakaan, kun nämä ravintola-alan ammattilaiset päättävät perustaa perheensä keskelle Pohjois-Savoa, Kuopioon. Onhan se lähellä tytön kotipitäjää Karttulaa. Samalla pariskunta ryhtyy ravintolayrittäjiksi ja näin saa Os alkunsa vuonna 2005.

Muutama vuosi sitten alkoi myöskin Kuopiossa näkyä merkkejä uudesta innostuksesta paikallisesti ja puhtaasti tuotettuun ruokaan. Paikalliset tuottajat alkoivat ottaa yhteyttä tarjoten omia tuotteitaan ravintolaan. Myös asiakkaat alkoivat kysellä tuotteiden alkuperästä ja kuuntelivat kiinnostuneina, kun Mikko esitteli paikallisista herkuista tehtyjä ruokalajeja.

Mikosta ja Pauliinasta tämä kaikki on innostavaa ja he pyrkivätkin käyttämään mahdollisimman pitkälle lähialueilla tuotettuja ja luomulaatuisia tuotteita. Käytännössä ravintolassa käytetyistä raaka-aineista yli puolet on luomua ja kaikki pääraka-aineet lähellä tuotettuja. Ravintolaan tilataan myös suoraan Italiasta ja ranskasta luomulihaa, -juustoja ja -oliiviöljyä. Nämäkin paikallisilta pientuottajilta.

Ravintola Os tarjoaa reippaita lounasannoksia ja toimii iltaisin gourmet-ravintolana. Mikko myös kokkailee kesän aikana Maikkarin aamuissa savolaista lähiruokaa. Näitä herkkuja voi valmistaa myös kotona ainakin Kuopion seudulla, sillä ravintola Osin yhteyteen on avattu kesän korvalla oma lähi- ja luomupuoti , jossa myydään ravintolankin käyttämiä raaka-aineita, luomutuotteita ja paikan päällä leivottua pullaa ja leipää.

Ravintola Os'in yhteydessä on myös luomu- ja lähiruokaa myyvä kauppa

Katso lisää kuvia Ravintola Osista ja Lähiseudun aarteet – kaupasta.

Kuvagalleria: Ravintola Os

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: