Oct 082012
 

Aurinkoinen lokakuun sunnuntai oli mukava viettää hyvässä seurassa Espoon Villa Elfvikissä. Beras Implementation -hankkeen puitteissa järjestettiin jo kolmatta kertaa Luomua läheltä -tapahtuma. Kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää Beras-hankkeesta tänne blogiin, mutta hätäisimmät voivat käydä tutustumassa: http://www.beras.eu/

Siirrytään kuitenkin vielä Villa Elfvikin pihaan ja lähiseudun luomutuottajien pariin. Taas saan kassit pullolleen juureksia, vihanneksia, salaattia, omenoita, munia, leipää ja ihania paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja. Juttu luistaa myös itse tuottajien kanssa. Yhdelle tilalle Mätsälään haetaan maatalousyrittäjää hoitamaan eläimiä ja peltoja Akonniityn puutarhureiden kanssa. Meillekin on uusi tuttavuus Knehtilän tila Hyvinkäältä, joka on juuri siirtämässä luomuun noin 300 hehtaariaan. Tilalla on myös puoti, joka on auki lauantaisin. www.knehtilantila.fi

 

Paikalle on saapunut kanalan omistaja Hannes Uusitalo perheineen myymään oman kanalan munia. Tosin ihan pieni kanala ei ole, siellä tepastelee kymmenisen tuhatta kanaa. Siitäkin on luvassa juttua, sillä sovimme, että teemme kuvaus- ja tarinareissun tilalle. Heidän tilallaan olikin kuulemma käynyt Euroopan Unionin ihmisiä kuvaamassa EU:n virallisille luomusivuille.  Kuvaajat tulivat keskellä talvea ja harmittelivat, kun kanoja ei voinut päästää ulos. No, jos hyviä säitä riittää, niin marraskuulla pääsemme näkemään kanat vielä ulkona ja kuvaamaan. Sitä siis odotellessa!

Ihan maistelemaankin luomuherkkuja pääsi, kun Heikkilän tilan grilli oli lämpimänä ja tilan omat hereford-makkarat tirisemäässä ja vieressä Janne Länsipuro  wokkaili muutama tunti aikaisemmin Kumpulan opetuspuutarhasta poimimiaan vihanneksia. Tästä ei ruoat parane!

Ohjelmana tapahtumassa oli haastatteluja. Mekin pääsimme tämän luomusalongin ja suunnitteilla olevan kirjan kanssa haastateltavaksi. Kerroimme tästä ideastamme lähteä kiertämään, keräämään tarinoita ja valokuvaaman  sitä, miten luomuruokaa tuotetaan  Suomessa ja ketkä sitä tuottavat.  Nyt olemme suunnittelemassa kirjan julkaisemista näistä tarinoista. Kirjaa voi muuten jo ennakkotilata.

Meidän lisäksi kuultiin ainakin Espoon työväenopiston toteuttamasta Kasvimaita kansalle -hankkeesta ja Herttoniemen ruokaosuuskunnasta eli kaupunkilaisten omasta pellosta Vantaalla. Myös Luomuliiton puheenjohtaja viljelijä Jukka Lassila ja Kanalan pitäjä Hannes Uusitalo kävivät kertoilemassa kuulumisia. Ruokavalintojen vaikutuksiin ilmastoon taas pääsee tutustumaan ilmastoinfossa: ilmastoinfo.fi. Siellä tarjotaan käytännön läheisiä ohjeita ja ratkaisuja vähähiilisempään arkeen, kertoi infon edustaja.

Nyt menenkin valmistamaan lounassalaatin eilen ostamistani vihanneksista ja salaatista. Luomumaissiakin voisi maistaa.

Katso kuvaesitys tapahtumasta:


 

Related Images:

Oct 072011
 

 

Kyllä maallakin voi elää, tuottaa oman ruokansa ja vähän ylimääräistäkin. Nyt kerron teille Lundin perheestä, jonka tapasimme kesällä Rautalammilla. Lundin tila on pieni vajaan kuuden hehtaarin tila, jota on vaalittu suurella kiintymyksellä. Pihapiiri on puiden ja pensaiden ympäröimä ja uusitun asuinrakennuksen seurana pihaa kiertää muutamia vanhoja piharakennuksia. Vanhan navetan kupeella kasvaa mahtavat lipstikkakasvustot. Talon isäntä Jouni Lund toteaa niiden aina kasvaneen ja rehottaneen siinä. Tämä onkin hänen kotitilansa, jonka hän lunasti vanhemmiltaan kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Oravakin tuntuu viihtyvän tilalla; se tuo poikasensa näytille vanhan vajan seinustalle. Jäämme hetkeksi seuraamaan oravaäidin hupaisaa huolenpitoa, kun se yrittää paimentaa vilkasta jälkeläistään. Kotieläimiä tilalla ei ole, vain puutarhaviljelyä. Lundit tuottavat perunaa, mansikkaa ja jonkin verran sipulia, porkkanaa ja viherlannoituksena hernettä. Tila ei ole riittävän iso elättääkseen isäntäperheen, joten sekä Jouni että Margit, hänen vaimonsa, käyvät tilan ulkopuolella työssä. Heillä on myös neljä lasta. Silti aikaa jää vielä hoitaa puutarhamaat.

Lähdemme kiertämään viljelyksiä. Jouni kertoo kokeilleensa useita eri perunalajikkeita, nytkin viljelyksessä on kolmea eri lajiketta. Näin vältetään myös riskejä, joita perunanviljelijällä kyllä riittää. Perunoita uhkaavat rutto ja rupi sekä varsinkin syksyn hallat. Myös varastointia perunoiden on kestettävä, sillä vakituisille asiakkaille on riitettävä myytävää koko vuodeksi. Eri lajikkeet menestyvät erilailla riippuen kunkin vuoden olosuhteista. Lundit näyttävät myyvän helposti kaiken tuottamansa ja aina ei edes riitäkään. Jouni kertoo kuitenkin markkinoiden hankkimisen tilan tuotannolle vieneen viidestä kymmeneen vuotta. Perunaa hän on toimittanut läheiselle alakoululle ja Suonenjoen Metlaan. Torimyyntiäkin Lundit ovat harrastaneet. He muistelevat vieläkin, kuinka alkuaikoina Rautalammin torilla luomu yhdistettiin lähinnä kettutyttöihin. Eikä tästä ole edes hyvin pitkä aika, sillä Lundien tila teki luomusopimuksen 90-luvun alkupuolella.

Elämä tilalla vaikuttaa leppoisalta vaikka pelloilla kulkiessa voi vain arvailla, kuinka paljon työtä tuotantoon saa uppoamaan. Varmasti tämä on sekä elämäntapa että harrastus. Lundin lapset ovat saaneet viettää lapsuutensa luonnonläheisessä maaseutumiljöössä ja ovat voineet seurata maatilan puuhia ja ottaa itsekin niihin osaa.

Lisää kuvia Lundilta:

Related Images:

Jul 202011
 


Tämä on tosi tarina siitä, miten luomutuotanto ei aina ole mahdollista. Matti Kärkkäinen on jo 80-luvulta viljellyt tilaansa luomuna, mutta tilan lypsykarjaa on käytännössä mahdotonta siirtää luomuun. Naudat kyllä syövät tilan luomutuotettuja rehuja, mutta eläintilat eli parsinavetta ei täytä luomuehtoja.

Tilalla tehdään jo toista navettaremonttia ja nyt navettaa laajennetaan noin 50 lypsävästä reiluun 80 lypsävään. Isäntä on kyllä teettänyt tarkat laskelmat siitä, mitä navetan muuttaminen luomukelpoiseksi pihattonavetaksi maksaisi. Pihatossa lehmät kuljeskelisivat vapaina, kun ne nyt ovat kytkettyinä parsiin. Navetassa tarvittaisiin silloin kaksinkertainen pinta-ala nykyiseen verrattuna lehmää kohti ja rakennuskustannuksetkin kaksinkertaistuisivat. Investointina se on liian kallis, navetta ei elinaikanaan olisi kannattava.

Niinpä Kärkkäinen joutuu tyytymään tavanomaiseen maitoon myös juustolassaan, jonka perusti vuonna 1993 jalostaakseen oman tilansa maitoa. Tilan maidosta tehdään jo neljättä vuotta sinihomejuustoa Peltolan Blueta, jota pääkaupunkiseudun ravintolapäälliköt kilvan kehuvat. Tätä herkkua voitaisiin mainiosti tuottaa myös luomuna, koska raaka-aineina käytetään vain oman tilan maitoa, bakteereja, juoksutetta ja suolaa.

Kuuluisan makunsa Roquefort-tyyppinen sinihomejuusto saa tilan lehmille viljellystä luomuapilanurmesta. Ainutlaatuisuus tulee siitä, että juusto tehdään yhden tilan maidosta ja sen maun on sanut esiin Valiolla pitkän uran tehnyt sinihomejuustomestari Tapio Kuronen. Se on siis aito terroir-juusto. Muiden tilojen maidosta tehty juusto maistuisi erilaiselta.

Kärkkäinen itse uskoo sinihomejuustoonsa ja onkin kasvattanut juustolan kapasiteettia isommalla juustokattilalla, joten nyt tuotanto voitaisiin moninkertaistaa. Ensin pitää vain saada se navetan laajennus valmiiksi. Tarkastelemme rakennustyömaata ja seuraamme lehmien ruokintaa samalla pohtien, miten Kärkkäisen kaltaiset lypsykarjatilat pystyisivät siirtämään myös maidontuotantonsa luomuun. Tällaisia tiloja kun Suomessa on ihan liikaa.

Kärkkäisen navetassa lehmien parret ovat mukavan tilavat ja kumialustaiset. Lehmillä on muutenkin mukavat olot, kun pääsevät päivittäin laitumelle. Vaan silti minun suussani se Peltolan Blue maistuisi vielä paremmalta, jos tietäisin, että kaikki luomuehdot täyttyvät. Tietäisi, että eläimet ulkoilevat säännöllisesti ympäri vuoden ja saavat ainakin käyskennellä vapaasti. Saisivat vasikatkin aloittaa elämänsä emon hoivissa ja emo opettaisi ne lehmien tavoille.

Related Images:

Jul 202011
 

Mansikkapitäjässä Suonenjoella on Peltolan juustola, joka jalostaa tavanomaisen lisäksi myös luomumaitoa voiksi ja jäätelöksi. Tosin yrityksen nettisivuilla luomu on mainittu vain sivulauseessa. Niinpä läksimmekin ottamaan selvää, miksi luomua ei juustolassa tuoteta enempää. Onhan yrittäjällä Matti Kärkkäisella myös oma luomutila naapurikunnassa Rautalammilla.

Alunperin Kärkkäinen perusti juustolan vuonna 1993 jalostaakseen oman tilan maitoa. Tuotteina olivat tuorejuustot ja jäätelö. Idea oli silloin aikaansa edellä, eivätkä tuotteet oikein tehneet kauppaansa lähiseudun kaupoissa. Onneksi Kärkkäinen löysi uuden asiakaskunnan erityisesti pääkaupunkiseudun ravintoloista, joita alkoi laman jälkeen 90-luvun lopulla putkahdella tiiviiseen tahtiin.

Yhteistyö ravintoloiden keittiöpäälliköiden kanssa on ollut hedelmällistä; suurin osa tuotteista ja resepteistä on kehitetty ravintoloiden omista tarpeista lähtien. Nykyisin tuotannossa on laaja valikoima jäätelöitä ja sorbetteja, kirnuvoita ja oman tilan maidosta tehty sinihomejuusto Peltolan Blue.  Jäätelöitä, sorbetteja ja voita juustola tuottaa myös luomuna. Mutta se, miksi tilan omasta maidosta tehty sinihomejuusto ei ole luomua on oma tarinansa.

Erityisesti kirnuvoilla olisi enemmänkin kysyntää luomuna, mutta voin raaka-ainetta luomukermaa ei yksinkertaisesti saa enempää sen toimitajalta Juvan Luomulta. Jäätelöihin käytettävä luomumaito tulee Valiolta. Kesken juustolavierailumme Kärkkäinen ryntää avaamaan ulko-ovia paikalliselle luomumansikanviljelijälle, joka kantaa sisälle juustolan pakastimeen laatikoittain luomumansikkaa talven varalle. Kärkkäinen kehuukin luomumansikkajäätelön ja -sorbetin olevan kysytyimpiä tuotteitaan.

Luomuna tuotetaan mansikalla, vaniljalla, suklaalla, mustaherukalla, ja mustikalla maustettua jäätelöä sekä mansikkasorbettia. Tuotannosta vastaa Minna-Riitta Pitkänen ja töissä juustolassa on myös kaksi juustomestaria. Tuotteet Kärkkäinen markkinoi suoraan ravintoloille, sillä välikäsien kautta hinta nousisi liian korkeaksi. Vain Heinon tukku välittää tuotteita asiakkailleen.

Tutustumiskäynnin päätteeksi kurvaamme Suonenjoen keskustaan idyllisesti vanhan ajan tavaroilla sisustettuun kahvila Auroraan, jossa maistelemme lounaan päälle Peltolan jäätelöitä. Harmiksemme tarjolla ei ole yhtään luomuversiota, mutta kahvilan pitäjä lupaa ottaa jonkin niistä valikoimiinsa hetken asiaa ihmeteltyään.


 

Related Images:

Jul 152011
 

20110710-livonsaari-11233

Yhteisökylä

Hyvin lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun sunnuntaipäivänä teemme tutustumiskierroksen Livonsaaren yhteisökylään. Kylä on vasta syntymässä vanhan saaristotilan kauniisiin maisemiin. Tilan peltoja kyläläiset viljelevät luomuna ja se onnistuukin hyvin, kun yhteistyökumppanina on saaren toinen luomuviljelijä Henttulan tila, jonka eläimet käyttävät tilalla viljeltävät rehut ja luovuttavat vastavuoroisesti lantaa peltojen lannoitteeksi. Kyllä sieltä yhteisökyläläiset saavat maitonsa ja lihansakin. Varsinaista lähitaloutta.

Kylän peltojen laidoille ja mäntykankaille on nousemassa mitä erilaisempia ekorakennuskohteita. Kierrämme varmasti toistakymmentä taloa ja rakennustyömaata hirsirakentaja Timo Aro-Heinilän asiantuntevalla opastuksella. On hirsitaloja ja savi-olkitaloja erilaisilla tekniikoilla ja ratkaisuilla. Yhteisökylällä on yhteinen kasvimaa ja joillakin taloilla vielä omiaan. Kylän yhteisrakennuksessa toimii lisäksi leipomo, jossa leivotaan leipää oman tilan viljasta omiin tarpeisiin ja myös myyntiin lähikauppoihin. Vinkiksi kiinnostuneille: kylässä on vielä tontteja myynnissä, jos mieli halajaa ekoelämää maalla muiden lapsiperheiden seurassa.

Yhteisrakennuksen pihalla tepastelee kaksi kukkoa; toinen vanha seuranaan enää yksi kana ja toinen uusi maatiaiskukko suuremman kanalaumansa kanssa. Välillä ne käyvät uhoamassa toisilleen aidan läpi. Tilalla on myös muutama hevonen. Yhteisökyläläiset elävät hyvin ekologista elämää kompostikäymälöineen ja puulämmityksineen. Tilan rantatontilla sijaitseva savusauna lämpiää kerran kuussa koko porukalle. Illalla saamme mekin nauttia savusaunan pehmeistä löylyistä ja suomalaisen kesäillan rauhasta Turun saaristossa.

20110712-turku-11522

Henttulan tila

Täytyyhän siellä Henttulan tilallakin käydä kyläilemässä ja jututtamassa nuorta emäntää Elina Henttusta, joka on perinyt tilan isältään. Emäntä tuntuu olevan näin kesäaikaan hyvin kiireinen, mutta suostuu kuitenkin ottamaan vieraat vastaan. Käymme tutustumassa navetassa lypsykarjaan, joka on lähestulkoon suomenkarjaa. Suurin osa lypsävistä on länsisuomalaista alarotua, mutta löytyy joukosta jokunen kyyttö (itäsuomenkarja) ja lapinlehmäkin. Lehmät viihtyvät kuumalla kesähelteellä mielummin sisällä, mutta nuoret sonnipojat löydämme talon takaa laitumelta.

Kyllä on ilo nähdä aitoa maatiaskarjaa. Maailmanlaajuisesti luomussa pyritään suojelemaan myös maatalouden monimuotoisuutta ja säilyttämään vanhoja maatiaislajikkeita ja -rotuja. Suomessakin maatiaisten asema on uhattuna, koska ne vähemmän tuottavina eivät ole tuottajien suosiossa. Mutta maatiaislehmiemme kolmella alarodulla on onneksi vankkumattomat ystävänsä, joihin täytyy itsekin tunnustaa kuuluvansa.

Helppoa ei ole myöskään maatiaisten kasvatus. Henttulan tilalla on päätetty kasvattaa suomenkarjan sonnitkin kotitilalla, koska kasvattajat eivät huoli lihaa huonosti tuottavia suomenkarjan sonneja kasvatukseen, ei niistä ainakaan mitään makseta. Oman tilan kasvatuksessa sonnit joudutaan kastroimaan. Toimenpiteen suorittaa eläinlääkäri.

Keskustelumme kääntyy siihen, kuinka vaikeaksi myös pienimuotoinen tilamyynti on tehty tiukkoine elintarviketilasäädöksineen. Vaatimukset pienelle toimijalle ovat samat kuin isoille laitoksille, vaikka toiminnan laatu ja sitä kautta riskitekijät ovat hyvinkin erilaisia. Tämä on selkeästi suosinut isoja laitoksia ja kutistanut pienten toimintamahdollisuuksia. Henttulan tilallakin mielellään myytäisiin itse liha suoraan asiakkaille. Maitoakaan ei saada luomuna meijeriin, koska tila on niin kaukana muista luomutiloista ja maitoa tulee parikymmenpäisestä karjasta niin vähän, että luomutankkiauton ei kannata sinne tulla.

Löydämme myös tilan vanhan isännän Heikin niittelemästä ojanpientaria. Vaihdamme siinä muutaman sanan luomun hyvistä tulevaisuuden näkymistä astellessamme kohti tilan erinomaisessa kunnossa pidettyä vanhaa ja komeaa päärakennusta. Vanha isäntä aikoinaan siirsi tilan luomuun, olihan se tavanomainen kemiallinen viljely vain lyhyt reilun yhden sukupolven kestänyt hairahdus tilan monisukupolvisessa historiassa.

Lisää kuiva Livonsaaresta:

Yhteisökylä

Henttulantila


Related Images:

Jul 062011
 

20110704-ali-alha-10561

Tänä kesänä mansikkasesonki alkoi etelässä jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mansikkahan on mitä suurimmassa määrin kausituote. Suurimman nautinnon saa siis, kun malttaa jaksaa odottaa siihen, kunnes kotimaiset luomumansikat kypsyvät. Sitten syödäänkin mansikkaa monta viikkoa ja lopuksi säilötään pakkaseen talven varalle.

Meidän mansikkasesonkimme alkoi vierailulla Karjalohjalaiselle Ali-alhan itsepoimintatilalle. Helle oli kypsytellyt runsaasti marjoja ja poiminnalla oli jo kiire. Onneksi tuli muutama pilvinen päivä ja mansikkamaa täyttyi itsepoimijoista. Marjamaalla kyykisteli koko suku.

Tilan emäntä Kirsi Ali-alha vastailee tiuhaan tahtiin puhelimeensa ja ohjailee poimijoita pellolle. Täytyy sitten muistaa heittää huonot marjat rivien väliin pois pilaamasta vielä kypsyviä marjoja ja keppi sitten merkiksi siihen, mihin asti on poimittu. Ämpärit täyttyvät marjoista. Moni tulee kauempaakin hakemaan talven varoiksi luomuviljeltyä mansikkaa.

Meillä ensimmäiset luomumansikat saivat seuraksensa Muumaan navetasta saadusta, pakkasessa odotelleesta, ternimaidosta tehtyä pannaria ja jäätelöauton luomuvaniljajäätelöä. Kuvia ei keretty näistä herkuista ottamaan!

Kuvagalleria: Ali-alhan tila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Related Images:

Jun 132011
 

Ravintola Os'in Chef Mikko Rosendahl

Tämä tarina alkaa helsinkiläisestä ravintolasta, jossa savolaistyttö Pauliina ja helsinkiläispoika Mikko kohtaavat toisensa. Eipäs sitten aikaakaan, kun nämä ravintola-alan ammattilaiset päättävät perustaa perheensä keskelle Pohjois-Savoa, Kuopioon. Onhan se lähellä tytön kotipitäjää Karttulaa. Samalla pariskunta ryhtyy ravintolayrittäjiksi ja näin saa Os alkunsa vuonna 2005.

Muutama vuosi sitten alkoi myöskin Kuopiossa näkyä merkkejä uudesta innostuksesta paikallisesti ja puhtaasti tuotettuun ruokaan. Paikalliset tuottajat alkoivat ottaa yhteyttä tarjoten omia tuotteitaan ravintolaan. Myös asiakkaat alkoivat kysellä tuotteiden alkuperästä ja kuuntelivat kiinnostuneina, kun Mikko esitteli paikallisista herkuista tehtyjä ruokalajeja.

Mikosta ja Pauliinasta tämä kaikki on innostavaa ja he pyrkivätkin käyttämään mahdollisimman pitkälle lähialueilla tuotettuja ja luomulaatuisia tuotteita. Käytännössä ravintolassa käytetyistä raaka-aineista yli puolet on luomua ja kaikki pääraka-aineet lähellä tuotettuja. Ravintolaan tilataan myös suoraan Italiasta ja ranskasta luomulihaa, -juustoja ja -oliiviöljyä. Nämäkin paikallisilta pientuottajilta.

Ravintola Os tarjoaa reippaita lounasannoksia ja toimii iltaisin gourmet-ravintolana. Mikko myös kokkailee kesän aikana Maikkarin aamuissa savolaista lähiruokaa. Näitä herkkuja voi valmistaa myös kotona ainakin Kuopion seudulla, sillä ravintola Osin yhteyteen on avattu kesän korvalla oma lähi- ja luomupuoti , jossa myydään ravintolankin käyttämiä raaka-aineita, luomutuotteita ja paikan päällä leivottua pullaa ja leipää.

Ravintola Os'in yhteydessä on myös luomu- ja lähiruokaa myyvä kauppa

Katso lisää kuvia Ravintola Osista ja Lähiseudun aarteet – kaupasta.

Kuvagalleria: Ravintola Os

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: