Kevään ensimmäisten tuulahdusten leijaillessa ilmassa, on mukava palauttaa mieleen, millaista olikaan kesällä.  Ensimmäisenä mieleeni tulee viime kesästä vanhan tuttavan yllättävä tapaaminen Rymättylässä. Muistan Laura Suvannon aikoinaan Luomuliitosta aktiivisena ja reipasotteisena nuorena naisena.

Heinäkuussa Turun saaristossa matkaillessamme huomasimme yllättäen Lauran nimen, kun etsimme seudun luomukohteita. Rymättylässä hänellä on Lookila niminen tila. Soitimmekin heti Lauralle ja järjestimme tapaamisen. Kävimme yhdessä myös luomuviljelijätapaamisessa, josta kerron joskus toiste. Nyt haluan esitellä teille Lookilan tilan, joka on Lauran nuoruuden koti, jota hän on viljellyt ja kunnostellut vuodesta 1995.

Lauran vanhemmat kunnostivat tilan rakennukset aikoinaan perinteitä vaalien ja jo tilalle saavuttaessa voi aistia vanhojen aikojen hengen. Koko tila perinteisine kulttuurimaisemineen on luokiteltu suojelukohteeksi ja Laura pyrkiikin hoitamaan sitä säilyttäen koko vanhan perinnemaiseman.

Tila on oivallinen esimerkki siitä, miten luomuviljelyllä voidaan vaalia luonnon monimuotoisuutta. Peltoja ympäröivää metsää ovat eläimet laiduntaneet ja se näkyy vieläkin, vaikka eläimiä ei ole ollut moneen vuoteen. Pellon ja metsän välinen vaihettumisvyöhyke on laaja ja lajistoltaan monipuolinen. Pelloilla on myös metsäsaarekkeita, joilla on ihan oma lajistonsa. Pihapiirissä tunnelmaa luovat ikivanhat puut ja Lauran marja- ja vihannesviljelmät.

Meidät valtasi sykähdyttävä pyhyyden tunne, kun saavuimme tilalle. Vanhat rakennukset, vuosisatojen saatossa asettunut kulttuurimaisema ja iäkkäät koukeroiset puut tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki kertoi siitä, että täällä ihmiset olivat kuunnelleet luontoa ja kunnioittaneet. Oli asetuttu luonnon armoille ja koetettu löytää rauha ja sopusointu.

Voimakkaan yhteyden luontoon Laura on täällä asuessaan saanut ja säilyttänyt sen myöhemminkin. Sen huomaa jo hänen puheistaan. Hän rakastaa työtään puutarhassa kasvien parissa. Meille hän kertoo innostuneena, kuinka he ovat isänsä kanssa huolehtineet tilan luonto- ja kulttuuriarvoista.

Menemme myös Lauran kanssa katsastamaan muutamien hänen viljelyksessään olevien peltolohkojen rikkaruohotilannetta. Laura puhuu pitkään ja hartaasti siitä, miten hän on vuosien saatossa huomannut sekä kasvi- että eläinlajiston monipuolistuneen luomuviljelyn alkaessa vaikuttaa ympäristöystävällisyydellään. Siinä ojanpientareita niitellessä ja pellon juuririkkaruohoja noukkiessa on kerennyt tarkkailemaan ympäristöään ja tekemään havaintoja.

Tiedoksi muuten, mikään viherpiipertäjä Laura ei ole. Hänellä on porukoineen suomalaisittain reippaan kokoinen ala puutarhaviljelyä, jossa tuotetaan seosviljan lisäksi ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurta, juuriselleriä ja maa-artisokkaa. Toinen tila heillä on Tortinmäessä ja nimeltään Kaarlejoki. Sinne valmistui jokin aika sitten uudet varastointi- ja pakkaustilat, joiden yhteydessä on myös tilapuoti, tosin auki vain tapahtumien yhteydessä. Tuotteet markkinoidaan lähelle ravintoloihin, päiväkoteihin, kouluihin ja ruokapiireille, suurisatoisimmat  pääasiassa tukkuun.

Kun supermarketista ostatte Satotukun kotimaista luomujuuriselleriä, saatte terveiset Lauralta. Minua kyllä harmittaa, että Satotukku käärii mukulat muoviin, mutta mukava kuitenkin muistaa ystävää, kun valmistaa ihanalta tuoksuvaa juuriselleriä.

 

Samsaran luomuleivät tuntee jokainen luomutarjontaan vähänkin perehtynyt ainakin pääkaupunkiseudulla. Leipomolla on legendaarinen historia ja vankkumaton toimintafilosofia, jolla ei kuitenkaan ole helppo pärjätä päivittäistavarakaupan kilpailussa.

Heinäkuun lopulla pistäydyimme Samsaran leipomolla Vantaan Varistossa. Erkkihän on aikoinaan siirtänyt Karjalohjalla aloittamansa Kuusian Leipä Oy:n tähän leipomotilaan ja pian sen jälkeen leipomot yhdistyivät minkä tuloksena syntyi nykyinen Samsara. Samsara leipoo Vantaalla perinteisiä juurella nostatettuja luomuleipiä. Valikoimissa on vieläkin jokunen Erkin kehittämä leipä.

Moni lapsistamme on aloittanut työuransa kesäapulaisena Samsarassa leipää pakaten. Tänä kesänä oli vuorossa lapsikatraamme nuorimmainen Pinja. Hän otti tuntumaa työelämään heinäkuun ajan pakaten leipiä kolmena päivänä viikossa. Pitihän sitä vanhempienkin sitten käydä vierailulla tapaamassa vanhoja tuttuja ja haistelemassa leipomon tuoksuja.

Samsaran leipomoa vetää Peter Zukale. Siinä taikinaraskin teon lomassa rupatellessamme tajuan, että pitkän linjan luomuvalmistajan silmissä nykyinen luomubuumi näyttää aivan toisenlaiselta kuin innokkaille uusille markkinoille tulijoille. Samsarahan on syntynyt aikoinaan sen legendaarisen Korkeavuorenkadun Kasvisravintolan yhteydessä ja irtautunut siitä. Peter eli Pepe on tehnyt pitkän uran Samsaran varsinaisena yrittäjänä ja nähnyt koko luomualan kehityksen.

Leipomolla on pääkaupunkiseudulla ja sen ulkopuolellakin maine sinä aitona oikeana luomuleipomona, josta tulee käsityönä tehtyä, juureen nostatettua leipää, oikeaa lähiruokaa. Silti sivusta seuranneena tiedän, että mikään kultakaivos leipomo ei ole. Isot leipomot pystyvät tuottamaan teollista leipää niin paljon halvemmalla, kilpailu on kovaa ja hyllypaikat tiukassa.

Itse olenkin usein ihmetellyt sitä, miksi Samsaran leipä on niin usein loppu kaupoista ja valikoimakin on suppea. Siihen on yksinkertainen selitys. Kaupat eivät tilaa arvokkaampaa Samsaran leipää kuin sen verran kuin sitä varmasti menee, sitä ei haluta hävikkiin. Halpoja leipiä sen sijaan hyllyt notkuvat ja niitä heitetään myös paljon pois vanhentuneina. Se ei ole iso kustannus ja sopii varsinkin kaupoille, koska leipomot maksavat hävikin itse. No, hyväntekeväisyysjärjestöt saavat näin jaettavaa vähempiosaisille.

Samsaralla tällaiseen tuhlaukseen ei ole varaa, koska leivät ovat tuhdimpaa tavaraa ja arvokkaampia. Ei se oikein sopisi toimintafilosofiaankaan. Leipä tehdään oikesta raaka-aineista käsityönä ja jokainen leipä on arvokas.

Lähiruoka-ajattelua ei myöskään tue yritystukipolitiikka. Maakuntien leipomot tunkevat pääkaupunkiseudun markkinoille yritystukien ja lähiruokamielikuvan turvin ja kilpailu kovenee entisestään. Todellista lähiruokaa pääkaupunkiseudulla tuottavat leipomot, kuten Samsara, jäävät ilman tukia ja siten eriarvoiseen asemaan. Luomussakin tuntuu, että uudet toimijat tulevat markkinoille kaikenlaisten tukien turvin ja vanhat toimijat joutuvat pärjäämään omillaan.

Samsaran sitkeys ja voima kumpuaakin ruokaa kunnioittavasta ja ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtivasta toimintafilosofiasta. Samsaran vahvuus on aina ollut ennenkaikkea ruisosaaminen: oikean täysjyväisen ja hiivattoman ruisleivän voittanutta ei ole (jos ruisleivän ainesosaluettelossa on muuta kuin ruis, vesi, suola, siinä on jotakin turhaa). Vehnäpohjaisetkin leivät ovat täysjyväpitoisia ja maalaisleipä, siemenleipä ja grahamleipä ovat myös hiivattomia juuren tehtyjä leipiä. Kaikki leivät tehdään raskiin eli esitaikinaan. Ihan vaaleaa tai pelkästään hiivalla kohotettua leipää Samsaran listoilta ei löydy.

Tuoreiden tuoksuvien leipien tullessa uunista innostuimme kyselemään itse kunkin omaa lempileipää. Niitä esittelemme kuvissa. Nyt menen tekemään itselleni välipalaa Samsaran ruisleivästä. Toivottavasti saamme nauttia leipää vielä pitkään! Tuo ruisleivän juuri on muuten tuotu aikoinaan Rekolan biodynaamiselta tilalta Kangasalalta. Vieläköhän sielläkin leivotaan…

Kuvia Samsarasta:

  • Currently 2.9/5 Stars.
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
 


Tämä on tosi tarina siitä, miten luomutuotanto ei aina ole mahdollista. Matti Kärkkäinen on jo 80-luvulta viljellyt tilaansa luomuna, mutta tilan lypsykarjaa on käytännössä mahdotonta siirtää luomuun. Naudat kyllä syövät tilan luomutuotettuja rehuja, mutta eläintilat eli parsinavetta ei täytä luomuehtoja.

Tilalla tehdään jo toista navettaremonttia ja nyt navettaa laajennetaan noin 50 lypsävästä reiluun 80 lypsävään. Isäntä on kyllä teettänyt tarkat laskelmat siitä, mitä navetan muuttaminen luomukelpoiseksi pihattonavetaksi maksaisi. Pihatossa lehmät kuljeskelisivat vapaina, kun ne nyt ovat kytkettyinä parsiin. Navetassa tarvittaisiin silloin kaksinkertainen pinta-ala nykyiseen verrattuna lehmää kohti ja rakennuskustannuksetkin kaksinkertaistuisivat. Investointina se on liian kallis, navetta ei elinaikanaan olisi kannattava.

Niinpä Kärkkäinen joutuu tyytymään tavanomaiseen maitoon myös juustolassaan, jonka perusti vuonna 1993 jalostaakseen oman tilansa maitoa. Tilan maidosta tehdään jo neljättä vuotta sinihomejuustoa Peltolan Blueta, jota pääkaupunkiseudun ravintolapäälliköt kilvan kehuvat. Tätä herkkua voitaisiin mainiosti tuottaa myös luomuna, koska raaka-aineina käytetään vain oman tilan maitoa, bakteereja, juoksutetta ja suolaa.

Kuuluisan makunsa Roquefort-tyyppinen sinihomejuusto saa tilan lehmille viljellystä luomuapilanurmesta. Ainutlaatuisuus tulee siitä, että juusto tehdään yhden tilan maidosta ja sen maun on sanut esiin Valiolla pitkän uran tehnyt sinihomejuustomestari Tapio Kuronen. Se on siis aito terroir-juusto. Muiden tilojen maidosta tehty juusto maistuisi erilaiselta.

Kärkkäinen itse uskoo sinihomejuustoonsa ja onkin kasvattanut juustolan kapasiteettia isommalla juustokattilalla, joten nyt tuotanto voitaisiin moninkertaistaa. Ensin pitää vain saada se navetan laajennus valmiiksi. Tarkastelemme rakennustyömaata ja seuraamme lehmien ruokintaa samalla pohtien, miten Kärkkäisen kaltaiset lypsykarjatilat pystyisivät siirtämään myös maidontuotantonsa luomuun. Tällaisia tiloja kun Suomessa on ihan liikaa.

Kärkkäisen navetassa lehmien parret ovat mukavan tilavat ja kumialustaiset. Lehmillä on muutenkin mukavat olot, kun pääsevät päivittäin laitumelle. Vaan silti minun suussani se Peltolan Blue maistuisi vielä paremmalta, jos tietäisin, että kaikki luomuehdot täyttyvät. Tietäisi, että eläimet ulkoilevat säännöllisesti ympäri vuoden ja saavat ainakin käyskennellä vapaasti. Saisivat vasikatkin aloittaa elämänsä emon hoivissa ja emo opettaisi ne lehmien tavoille.

Maija-Leena Pöytäniemi liked this post
 

Mansikkapitäjässä Suonenjoella on Peltolan juustola, joka jalostaa tavanomaisen lisäksi myös luomumaitoa voiksi ja jäätelöksi. Tosin yrityksen nettisivuilla luomu on mainittu vain sivulauseessa. Niinpä läksimmekin ottamaan selvää, miksi luomua ei juustolassa tuoteta enempää. Onhan yrittäjällä Matti Kärkkäisella myös oma luomutila naapurikunnassa Rautalammilla.

Alunperin Kärkkäinen perusti juustolan vuonna 1993 jalostaakseen oman tilan maitoa. Tuotteina olivat tuorejuustot ja jäätelö. Idea oli silloin aikaansa edellä, eivätkä tuotteet oikein tehneet kauppaansa lähiseudun kaupoissa. Onneksi Kärkkäinen löysi uuden asiakaskunnan erityisesti pääkaupunkiseudun ravintoloista, joita alkoi laman jälkeen 90-luvun lopulla putkahdella tiiviiseen tahtiin.

Yhteistyö ravintoloiden keittiöpäälliköiden kanssa on ollut hedelmällistä; suurin osa tuotteista ja resepteistä on kehitetty ravintoloiden omista tarpeista lähtien. Nykyisin tuotannossa on laaja valikoima jäätelöitä ja sorbetteja, kirnuvoita ja oman tilan maidosta tehty sinihomejuusto Peltolan Blue.  Jäätelöitä, sorbetteja ja voita juustola tuottaa myös luomuna. Mutta se, miksi tilan omasta maidosta tehty sinihomejuusto ei ole luomua on oma tarinansa.

Erityisesti kirnuvoilla olisi enemmänkin kysyntää luomuna, mutta voin raaka-ainetta luomukermaa ei yksinkertaisesti saa enempää sen toimitajalta Juvan Luomulta. Jäätelöihin käytettävä luomumaito tulee Valiolta. Kesken juustolavierailumme Kärkkäinen ryntää avaamaan ulko-ovia paikalliselle luomumansikanviljelijälle, joka kantaa sisälle juustolan pakastimeen laatikoittain luomumansikkaa talven varalle. Kärkkäinen kehuukin luomumansikkajäätelön ja -sorbetin olevan kysytyimpiä tuotteitaan.

Luomuna tuotetaan mansikalla, vaniljalla, suklaalla, mustaherukalla, ja mustikalla maustettua jäätelöä sekä mansikkasorbettia. Tuotannosta vastaa Minna-Riitta Pitkänen ja töissä juustolassa on myös kaksi juustomestaria. Tuotteet Kärkkäinen markkinoi suoraan ravintoloille, sillä välikäsien kautta hinta nousisi liian korkeaksi. Vain Heinon tukku välittää tuotteita asiakkailleen.

Tutustumiskäynnin päätteeksi kurvaamme Suonenjoen keskustaan idyllisesti vanhan ajan tavaroilla sisustettuun kahvila Auroraan, jossa maistelemme lounaan päälle Peltolan jäätelöitä. Harmiksemme tarjolla ei ole yhtään luomuversiota, mutta kahvilan pitäjä lupaa ottaa jonkin niistä valikoimiinsa hetken asiaa ihmeteltyään.


 

Luomusalonki.fi liked this post
© 2012 Luomusalonki Suffusion theme by Sayontan Sinha