Työmatkalla satuimme lounasaikaan Tampereelle. Aluksi suunnistimme kaupungin kauppahalliin vainuten hyviä luomuapajia. Ja löytyihän niitä: Juustosopesta tarttui mukaan viikonlopun saunailtaan Jenni Silvennoisen luomuomenasiideriä ja Luomu Anissa ihastelimme tuoretuotetarjontaa. Kurkkua, karviaisia ja kotimaisia omenoita. Voi kun aina pääsisi näin shoppailemaan tuoreita ja lähellä tuotettuja luomuvihanneksia ja marjoja ilman muovikääreitä.
Kauppahallin luomupuoti on alunperin Pirkanmaan luomutuottajien perustama. Nyt sitä ylläpitää Anita Niukkanen. Malesialainen vieraamme Selina tutki myös kiinnostuneena laajaa valikoimaa. Näin niitä luomuostoksia pitäisi oikeasti päästä tekemään: poikkeaisi vain pieneen puotiin, jossa on nopeasti, helposti ja kätevästi saatavilla lähes kaikki haluamasi. Tutustut sesongin mukaiseen tarjontaan ja saat ystävällistä palvelua. Minä ainakin olen kyllästynyt juoksemaan supermarketin pitkillä käytävillä hakemalla hakien niitä tavarapaljouden joukkoon piilotettuja luomutuotteita ja pettymään karvaasti tuoretuoteosaston huippuhintaisiin muoviin käärittyihin ja usein puolimätiin tuotteisiin. Milloinkahan tällainen kauppa saadaan kotikulmilleni Espooseen? Täällä kun ei ole kauppahalliakaan.
No, varsinainen lounaspaikka piti vielä löytää. Netistä selvisi, että luomulounasta saa ravintolassa nimeltä Kahvilla. Sinne sitten. Törmäsimme sisään malesialaisen vieraamme kanssa hyvin grooveen pikkupaikkaan, joka vaikutti lähikapakan ja vaihtoehto-kasvisravintolan risteytymältä. Baaritiskin takana häärivältä reippaan oloiselta naiselta tilasimme luonassalaatit kysellen, mitäs tässä on luomua. Mieleen jäi, että yrttejä ja vihanneksia on omalta kasvimaaltakin, vaikkei se virallisesti olekaan luomua.
Ruokia odotellessamme istuskelimme totutellen paikan kerrätyshenkiseen sisustukseen. Aika hauska ja omaperäinen sisustus, yksityiskohtia riitti vaikka pidempiaikaiseen odotteluunkin. Puheenaiheetkin siirtyivät hippeilyyn ja vaihtoehtoelämään.
Pian saimme kuitenkin tuoreet, raikkaat ja mukavasti koostetut salaatit ja luomuleivät eteemme. Syötyämme teimme tuttavuutta baaritiskin takana häärineen naisen kanssa. Hän kaivoi kassan vierestä käyntikorttinsa, jossa lukee Hanna Järvenpää, ravintoloitsija. Baaritiskin takaa löytyi myös vaikuttava valikoima luomualkoholijuomia, mietoja ja väkeviä. Paikka avaa ovensa vasta kello 13 ja on auki myöhään.
Hanna kertoi meille myös tarinansa. Hän oli työskennellyt pitkään Tampereen ravintoloissa, kun jäi muutama vuosi sitten työttömäksi. Mutta toimettomaksi hän ei jäänyt vaan hänellä oli liikeidea. Hanna työllisti itsensä omassa ravintolassaan, josta hän on tehnyt mahdollisimman ympäristöystävällisen. Siitä johtuen siis käytetyt huonekalut sisustuksessa ja luomutarjonta. Lisäksi ravintolassa kierrätetään muutenkin mahdollisimman pitkälle ja käytetään tuulisähköä. Ravintolan hiilijalanjälkeä pyritään jatkuvasti pienentämään.
Kuten oman yrityksen kanssa yleensä ensimmäiset pari vuotta ovat kriittisiä ja iloisesti hymyillen Hanna kertoi nyt uskovansa tiukimman ajan olevan takana ja liiketoiminnan päässeen siivilleen. Jatkoimme kylläisinä ja tyytyväisinä matkaamme kohti Peltolan luomumaatilamatkailutilaa ja toivomme Hannalle paljon asiakkaita.
Kuvagalleriaan:
