Jun 052013
 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Viime kesänä seurattiin vilja- ja emolehmätilan kesää Labbyssä. Tänä kesänä teemana on tärkkelysperuna. Monikaan ei tiedä, että maamme suurimmilla luomuperunapelloilla kasvaa teollisuuden raaka-aineeksi tärkkelysperunaa. Perunajauholla on monia käyttötarkoituksia esimerkiksi leipomoteollisuudessa. Sillä saadaan tuotteista mehevämpiä ja pehmeämpiä ja rakenne paranee. Perinteisesti perunajauhoa on käytetty sakeuttamaan kiisselit, keitot ja kastikkeet. Ja muistaahan moni vanhan kunnon helmipuuron, joka tehdään perunajauhopalleroista.

Perunan vuosi alkaa myöhään keväällä, kun siemenperunat kaivetaan esille kellarista hyvissä ajoin ennen istutusta. Ne laitetaan lämpimään itämään. Perunoissa on hyvä olla kunnolliset idut, kun ne menevät maahan kasvamaan. Perunajauhon tuotantoon käytetään omia, hyvin tärkkelyspitoisia, lajikkeita. Tällaisia ovat muuten jotkut yhtiöt jalostaneet geenimuuntelullakin ja geenimuunnellun tärkkelysperunan koeviljelmiä on ollut Suomessakin. No, tämä yhtiö lähti Suomesta ja myi perunatärkkelystehtaansa, jonka ostivat sen johtotehtävissä olleet työntekijät. Nyt siellä keskitytään kehittämään luomuperunajauhon tuotantoa! Pääsimme viime viikolla mukaan tehtaan, Finnamylin, yhden sopimusviljelijän perunanistutukseen eli vietimme torstaisen iltapäivän Satakunnan vankilassa. Lämpimän kevään ansioista istutukset ovat jo loppusuoralla toukokuun lopussa. Sovimme treffit perunatärkkelystehtaan viljelypäällikön Kimmo Pusan kanssa vankilan pääportille, josta jatkoimme yhdessä kohti vankilan peltoja.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Järvi peltona

Satakunnan vankilan pellot sijaitsevan oikeastaan järvessä, josta tosin vesi on johdettu pois viereiseen Kokemäenjoen sivuhaaraan. Maa on viljavaa järven pohjaa. Peltoja ympäröivät padot ja niiden takana oja, jonne vettä jatkuvasti pumpataan. Jos tulee kuiva kesä, saadaan pellot helposti kasteltua, joten kuivuus ei tätä perunapeltoa vaivaa.

Järven kuivatus aloitettiin 1930-luvulla ja pellot olivat ensimmäisen kerran viljelykäytössä 1944. Luomuun vankilassa siirryttiin 90-luvun alkupuolella. Muitakin vankiloita saatiin mukaan ideaan, koska koettiin, että maatalousväki hyväksyi paremmin vankiloiden viljelyn, kun se ei kilpaillut tavallisen tuotannon kanssa. Niinpä vankiloiden tilanhoitajat lähtivät luomuoppiin Saksaan, mistä saivatkin innostusta ja hyviä ideoita.

Nyt vankilan mailla laiduntaa kolmisensataa lihanautaa, emolehmiä vasikoineen ja nuorkarjaa. Hieholaumaa pääsimmekin tervehtimään perunapellon vieressä. Maataloustöissä työllistyy parisenkymmentä ”asiakasta” eli vankilassa rangaistustaan suorittavaa henkilöä, kertoilee työnjohtaja Erkki Lahtinen, kun seurailemme pellon reunalla kylvötöiden sujumista. Ymmärrettävästi emme saa kuvata työntekijöitä. Rauhallisin ottein ja tottuneesti he näyttävät käsittelevän isoja koneita ja siemenperunoiden suursäkkejä. Hikisellä työmaalla on leppoisa tunnelma ja hommat etenevät. Pari työmiestä on kylvökoneen kimpussa ja yksi ajelee haran kanssa peltoa istutuskuntoon.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Työvoimalle käyttöä

Satakunnan vankilassa ei ole pulaa työvoimasta. Paremminkin yritetään työllistää mahdollisimman monta työntekijää. Niin perunat kuin lehmätkin saavat hyvää hoitoa. Perunapenkit harataan moneen kertaan rikkaruohoista, etenkin sitkeästä juolavehnästä ja ohdakkeesta. Ennen kevättöitä työntekijät ovat päivystäneet yötä päivää lehmien poikima-aikana. Työnjohtaja Lahtinen kertoo joukossa olevan hyvinkin taitavia maataloustyöntekijöitä.

Erkki rientää ottamaan kuvia myös viereiselle lohkolle, jossa vasta auralla muokataan peltoa kylvökuntoon. Lahtinen kertoo, että sinne tulee ohraa. Suuri osa maista on nurmella ja lehmien laitumena. Pari kolme miestä työllistyy laidunaitojen teossa koko kesän. Tilalla viljellään myös luomupinaattia, joka kylvetään myöhemmin. Tänä vuonna ei tule kaalia, jota on ollut muutamana aikaisempana vuonna.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ympäristönsuojelua ja eläimiä

Nythän täällä ei voisikaan enää viljellä kuin luomumenetelmin, koska alue on Natura- suojelualuetta. Vankilan maita ympäröi Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon kuuluva luonnonsuojelualue kolmella suunalla. Toteamme tämän, kun pistäydymme vierailumme lopuksi peltoaukean reunalla seisovalla lintutornilla, jossa on myös alueen kartta. Tornikin on rakennettu vankityönä, kuten kaikki muukin täällä, esimerkiksi patovallit aikanaan. Näin innokkaat lintuihmiset eivät juoksentele pitkin vankilan maita, vaan pysyttelevät sallituilla alueilla.

Pääsy kielletty -kylttejä näkyykin joka puolella, kun ajelemme pois vankilan alueelta. Yhdessä tienhaarassa on pieni laidunmaa vankilan työntekijöiden asuntolalta näyttävien rakennusten edessä. Laitumella on muutama hyvin erikoisen näköinen otus. Pitkäkarvaisten eläinten etupään erottaa valtavista sarvista. Pysähdymme tien reunaan kuvaamaan hauskaa seuruetta. Emme kuitenkaan uskalla mennä ihan laitumen viereen, kun se on asiattomilta pääsy keilletty -kyltin takana. Nämä otukset taitavat olla Satakunnan vankilan erikoisuus, ylämaan karjaa. Pienessä laumassa on kuusi emolehmää vasikoineen ja sonni. Ollaankohan tästä kasvattamassa isoakin karjaa? Tällä kertaa emme tavanneet tilanhoitaja Pertti Saarta, jotta olisimme voineet keskustella tilanhoidon tulevaisuuden näkymistä. Ehkä pääsemme myöhemmin kesällä katsomaan, kuinka peruna kasvaa ja miten sitä hoidetaan kesän aikana ja tapaamme tilanhoitajankin.

Related Images:

Jan 112013
 

Juha Näri Loviisan Isnäsissä kevättöissä pellollaan. Luomutilalla kiinnitetään erityistä huomiota maan elävyyden ja hyvän kunnon hoitamiseen, koska se on perustana hyville sadoille. Tämä onnistuu viljelykierron ja karjanlantakompostin avulla.

Juhan viljelykiertoon kuuluu nurmea, josta tehdään heinää ja säilörehua tilan lihakarjalle ja lampaille sekä kauraa, ruista ja vehnää. Juha viljelee speltti- vehnää,  joka on ikivanha viljelykasvi. Hänellä on viljelyssä myös vanha paikallinen Tähti-niminen ruislajike. Varsinkin rehuviljan seassa kasvatetaan palkokasveja kuten härkäpapua tai hernettä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Labbyn kartanossa Loviisan Isnäsissä Juha ja Emilia Näri kasvattavat Hereford-nautoja. Emolehmät poikivat aikaisin keväällä pihattonavetassa ja laiduntavat yhdessä vasikoidensa kanssa kesän laitumella.

Labbyn kartanolla on pitkä historia ja seudulta löytyy merkkejä asutuksesta jo keskiajalta. Isäntäväki vaalii kartanon historiaa ja kehittää tilasta mielenkiintoista matkailukohdetta erilaisine historia- ja luontonähtävyyksineen sekä tilapuoteineen ja kahviloineen. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Related Images:

Dec 142012
 

Jaana Väisänen Torniossa Kukkolankosken maisemissa kiertää päivittäin tarkastamassa pitkin kylää laiduntavat lammaslaumansa. Jaanalla ja hänen miehellään Petri Leinosella on parin sadan uuhen lampola. Laidunkautena lampaat ovat vajaassa kymmenessä laumassa parturoimassa kyläläisten tonteilla ja takapihoilla peltolohkoja, jotka nykyään ovat viljelemättä. Näin kylänraitin pusikoitunutta rantamaisemaa saadaan avattua ja tieltä voi taas nähdäTorniojoen Kukkolankoskelle ja Karunginjärvelle.

Lampaita täytyy siirrellä uusille laitumille kolmen viikon välein, näin vältetään sisäloisien ja muiden tautien leviäminen ja syötävää riittää. Kyläläisille, etenkin lapsille, lampaiden touhut ovat mukavaa seurattavaa. Lampurin apuna lampaita vahtimassa on monet silmäparit. Tässä Jaana tarkastaa laitumelle syksyllä syntyneiden kaksoskaritsoiden kuntoa.

Lammasemoa kutsutaan uuheksi. Vuosittain suomenlammasuuhi synnyttää yhdestä neljään karitsaa. Suurin osa karitsoista syntyy keväällä lampolassa. Kesäksi pässikaritsat erotetaan omaksi laumakseen, mutta uuhikaritsat laiduntavat emojensa kanssa. Lampaat käydään tarkistamassa päivittäin ja laitumelle viedään tuoretta vettä.

Syksyllä myöhään uuhet siirretään lampolaan talveksi.

Kotimaisella luomulampaan lihalla on tällä hetkellä hyvä kysyntä, mutta luomuteurastamoista on pulaa. Kukkolankosken luomulampaat myydäänkin tavanomaisina, koska lähistöltä ei löydy luomuhyväksyttyä teurastamoa.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

 

“Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan ennakkotilaus.

Related Images:

Nov 242012
 
 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Magnus puimassa pellavaa.

Tänään kirjoittelen terveiset täältä kotikaupungistani Espoosta. Yhtenä marraskuisena  aamuna laittoi tuttavamme Magnus Selenius viestiä, että nyt olisi pellavan puintia. Kokosimme hätäisesti kamppeemme ja suunnistimme kohti ”susirajaa” eli kehä kolmosen taakse. Magnuksen tila on Rödskogissa, oikeastaan kartalla aika keskellä Espoota.  Alue on ihan maaseutua, vaikka tiiviimpää rakentamista pursuaakin kehä III varrelle. Tästä alkaa Espoon erämaat eli pohjoiseen ajettaessa tulee vastaan Nuuksio. Espoossa tietää olevansa vain, kun pellon reunaa pitkin huristaa seutuliikenteen busseja.

Kun ehdimme paikalle, Magnus huristeli täyttä päätä puimurillaan pitkin pellavapeltoa. Vihdoinkin se onnistui, kun maa oli alkanut kantaa pakkasten tultua. Sadon laatu kyllä huolestuttaa, mutta eipä tässä muuta tarkoitusta olekaan kuin siemenen saaminen ensi kevääksi. Muuten sato on jo menetetty, niin kuin moni muukin sato tänä syksynä. Puinti tuntuu sujuvan, vaikka siemen ei luistakaan pitkin kuljetinta niin kuin pellavan siemenen kuuluisi. Ilma on aika kylmä, lähellä nollaa ja pellavakin vielä sateen jäljiltä vähän kosteaa.

Kun parhaan näköiset rikkaruohottomimmat kasvustot on käyty läpi, alkaa takkuinen ja sitkeä pellavan varsi tukkimaan puimurin syöttökelaa ja Magnus päättää ajaa peräkärrylle tyhjentämään puimurin säiliön. Vähän se työtä teettää saada satoa ulos puimurin säiliöstä. Ihan mukavasti lavalle kuitenkin ryöppyää muhjua, jossa on siementen lisäksi rikkoutuneiden siemenkotien kappaleita. Itselläni on tässä vaiheessa jo sormet jäässä, kun unohtui kiiressä ottaa hanskat.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Pellavansiementä täytyy hiukan tökkiä eteenpäin puimurin säiliössä.

Aurinkokin alkaa pilkistelemään pilvien lomasta ja mieleen nousee tunne, miten mukavaa on olla täällä pellon reunalla eikä toimistossa pöydän ääressä. Maa pellavakasvustojen alla on jo riitteessä ja kaikki värikkäät lehdetkin ovat pudonneet syksyisistä puista, mutta ilma on kuulaan raikas. Kysäisen vielä Magnukselta, saanko tulla keräämään jäljelle jääneitä pellavia jouluisia koristekransseja varten. Sovimme, että palaan seuraavana aamupäivänä ja kerään minkä tarvitsen. Homma pitää hoitaa heti, sillä loput Magnus käy ajamassa silppurilla, koska pitkät pellavanvarret haittaavat kyntämistä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Marja ottaa tuntumaa espoolaiseen pellavansiemenen.

Magnus huristelee vielä traktorin peräkärryineen tilakeskuskselle ja heitämme hänet takaisin pellolle hakemaan puimurin. Seuraavana päivänä käyn nyhtämässä kolme roskasäkillistä pellavanvarsia kranssejani varten. Näistä askartelemme tyttäreni luokan oppilaiden ja vanhempien kesken joulumyyjäisiin myytävää. Pidämmepä kranssipajankin, johon saa tulla kokeilemaan kranssien tekoa itse. Yhden kranssin taidan vielä kiitokseksi Magnukselle.

Elonkehrä -ekomarkkinat pidetään sunnuntaina 2.12. Espoon Steinerkoululla, Olarinniityntie 10.

Related Images:

Oct 082012
 

Aurinkoinen lokakuun sunnuntai oli mukava viettää hyvässä seurassa Espoon Villa Elfvikissä. Beras Implementation -hankkeen puitteissa järjestettiin jo kolmatta kertaa Luomua läheltä -tapahtuma. Kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää Beras-hankkeesta tänne blogiin, mutta hätäisimmät voivat käydä tutustumassa: http://www.beras.eu/

Siirrytään kuitenkin vielä Villa Elfvikin pihaan ja lähiseudun luomutuottajien pariin. Taas saan kassit pullolleen juureksia, vihanneksia, salaattia, omenoita, munia, leipää ja ihania paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja. Juttu luistaa myös itse tuottajien kanssa. Yhdelle tilalle Mätsälään haetaan maatalousyrittäjää hoitamaan eläimiä ja peltoja Akonniityn puutarhureiden kanssa. Meillekin on uusi tuttavuus Knehtilän tila Hyvinkäältä, joka on juuri siirtämässä luomuun noin 300 hehtaariaan. Tilalla on myös puoti, joka on auki lauantaisin. www.knehtilantila.fi

 

Paikalle on saapunut kanalan omistaja Hannes Uusitalo perheineen myymään oman kanalan munia. Tosin ihan pieni kanala ei ole, siellä tepastelee kymmenisen tuhatta kanaa. Siitäkin on luvassa juttua, sillä sovimme, että teemme kuvaus- ja tarinareissun tilalle. Heidän tilallaan olikin kuulemma käynyt Euroopan Unionin ihmisiä kuvaamassa EU:n virallisille luomusivuille.  Kuvaajat tulivat keskellä talvea ja harmittelivat, kun kanoja ei voinut päästää ulos. No, jos hyviä säitä riittää, niin marraskuulla pääsemme näkemään kanat vielä ulkona ja kuvaamaan. Sitä siis odotellessa!

Ihan maistelemaankin luomuherkkuja pääsi, kun Heikkilän tilan grilli oli lämpimänä ja tilan omat hereford-makkarat tirisemäässä ja vieressä Janne Länsipuro  wokkaili muutama tunti aikaisemmin Kumpulan opetuspuutarhasta poimimiaan vihanneksia. Tästä ei ruoat parane!

Ohjelmana tapahtumassa oli haastatteluja. Mekin pääsimme tämän luomusalongin ja suunnitteilla olevan kirjan kanssa haastateltavaksi. Kerroimme tästä ideastamme lähteä kiertämään, keräämään tarinoita ja valokuvaaman  sitä, miten luomuruokaa tuotetaan  Suomessa ja ketkä sitä tuottavat.  Nyt olemme suunnittelemassa kirjan julkaisemista näistä tarinoista. Kirjaa voi muuten jo ennakkotilata.

Meidän lisäksi kuultiin ainakin Espoon työväenopiston toteuttamasta Kasvimaita kansalle -hankkeesta ja Herttoniemen ruokaosuuskunnasta eli kaupunkilaisten omasta pellosta Vantaalla. Myös Luomuliiton puheenjohtaja viljelijä Jukka Lassila ja Kanalan pitäjä Hannes Uusitalo kävivät kertoilemassa kuulumisia. Ruokavalintojen vaikutuksiin ilmastoon taas pääsee tutustumaan ilmastoinfossa: ilmastoinfo.fi. Siellä tarjotaan käytännön läheisiä ohjeita ja ratkaisuja vähähiilisempään arkeen, kertoi infon edustaja.

Nyt menenkin valmistamaan lounassalaatin eilen ostamistani vihanneksista ja salaatista. Luomumaissiakin voisi maistaa.

Katso kuvaesitys tapahtumasta:


 

Related Images:

Jul 162012
 

20120430-heikkil-35893Mennäänpä vierailulle tuttavamme  Teppo Heikkilän lihakarjatilalle Loimalla. Teppoon ja Heikkilän tilaan tutustuimme vasta muutama vuosi sitten. Tilalla on suuri emolehmäkarja, noin sata emoa nuorkarjoineen, yhteensä noin 300 eläintä. Vuonna 2010 tila valittiin WWF:n ja MTK:n kilpailussa Suomen ympäristöystävällisimmäksi tilaksi. Tilalla hyödynnetään hyvin maatalouden ympäristötukijärjestelmää, jolla rakennetaan kestävää maataloustuotantoa.

Näin heinäkuussa tulee usein puhetta vesistöjen sinilevätilanteesta. Uutisissakin taisi ihan äskettäin olla juuri maatalouden ravinnehuuhtoutumien surkeasta tilanteesta. Maatalous on Suomessa tällä hetkellä suurin yksittäinen Itämeren ravinnehuuhtoutumien lähde. Ravinteita karkaa helppoliukoisten keinolannoitteiden levittämisen seurauksena mutta myös eläinten lannan huonon käsittelyn takia. Tilanne ei näytä yhtään paranevan, vaikka ongelmaan on yritetty puuttua jo pitkään.

Ratkaisuja on kuitenkin olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää. Heikkilän tilalla lasketaan ravinnetaseita ja tehdään toimenpiteitä oman tilan ravinteiden pitämiseksi hyödyntämässä tilan tuotantoa. Vasta rakennettu tyylikäs kylmäpihatto on samalla kuivalantajärjestelmä, josta lanta levitetään pelloille kasvukaudella niin, että huuhtoutumia vesistöihin ei pääse syntymään. Vesistöjen varsilla on laajat suojavyöhykkeet, jotka myös estävät ravinteiden huuhtoutumista pelloilta. On myös tärkeää, että tilalla on vain sen verran eläimiä, että niiden lannan voi turvallisesti levittää pelloille, eikä ylikuormitusta pääse syntymään. Kasvienviljelyalan ja eläinmäärän on oltava tasapainossa.

Nykyisessä tehomaataloudessa on eläinten pitäminen keskitetty suuriin yksikköihin ja eriytetty kasvinviljelystä. Tämä on oikeastaan mahdotonta tuhlausta, sillä eläinten lanta joutuu hukkaan ja vesistöjä rehevöittämään ja toisaalla kasvien tuotannossa työnnetään peltoon muualta tuotuja, teollisesti – ja ilmaston kannalta tuhoisasti – tuotettuja keinolannoitteita, jotka yhtälailla valuvat vesistöjä saastuttamaan. Tuhlausta molemmissa päissä!

Heikkilän tila on mukana Beras-hankkeessa mallitilana. Hankkeessa kerrotaan Itämeri-ystävällisestä ruokavaliosta ja maataloudesta. Maataloustuotanto, jossa käytetään vähän ulkopuolisia tuotantopanoksia ja lannoitus hoidetaan nautakarjalla ja niiden tarvitsemalla nurmella, on luonnon kannalta paras vaihtoehto. Tilakierroksella Isäntä Teppo Heikkilä esittelee tyytyväisenä yhtä perinnebiotoopeistaan, rehevää lehtopuistikkoa, jossa kullerot kukkivat ja maasta tunkee joukko mitä erilaisempia  kostean niityn kasveja. Alue ei olisi pysynyt näin avoimena ilman karja laidunnusta. Lehtipuiden alla viihtyvät mitä erilaisemmat niittykasvit, jotka taas houkuttelevat paikalle ja tarjoavat elinympäristön monille muutoin häviämässä oleville hyönteisille.

Nykyään saa Euroopan Unioniltakin erityisympäristötukea perinnebiotooppien ylläpitämiseen sopivalla laidunnuksella, koska muuten nämä sekä kasvi- että hyönteislajistoltaan rikkaat alueet jäisivät tehometsänhoidon ja maatalouden jalkoihin ja niiden ainutlaatuinen kasvi- ja eläinlajisto katoaisi. Onneksi Heikkilän  kaltaisilla tiloilla halutaan vaalia myös ympäristöarvoja ja ymmärretään maatalouden mahdollisuudet tulevaisuutemme turvaamisessa.

Halukkaat pääsevät tutustumaan Heikkilän tilaan läheisen Sarka-museon järjestämillä opastetuilla kierroksilla.
Tilalla on on muuten oma puotikin tai luamupuati Volter, jossa myydään luomutuotteita omalta tilalta ja muualtakin. Niitä voi tiata myös kotiin.

Related Images:

Apr 252012
 

 

Arja juttelee lehmiensä kanssa 3

Teimme kiirastorstaina retken Myrskylään Kankkilan kylään Koivukujalle, jossa sijaitsee uutuuttaan kiiltelevä Arja Peltomäen luomupihattonavetta. Meille oli jo viime kesästä monet kehuneet, että Arjan navettaa kannattaa mennä katsomaan kysellessämme sopivia vierailukohteita. Arja otti tilan hoitaakseen vanhemmiltaan nelisen vuotta sitten oltuaan sitä ennen pitkään hommissa Luomuliitossa. Alan ammattilaisena hän rakennutti ensimmäiseksi kunnon navetan eläimilleen ja laajensi karjan kokoa huomattavasti.

Jo menomatkalla sovimme puhelimessa, että ajamme suoraan navetalle ja hyödynnämme upean aurinkoisen iltapäivän ja lumen vielä peittämän maiseman ottamalla kuvia eläimistä ulkotarhassa. Navetalle saavuttuamme Arja tulee ulos vastaan ja vaihdamme pukuhuoneessa navetan vieraille tarkoitetut haalarit ja jalkineet päällemme. Arja kertoo seudulla olleen liikkeellä eläinten veristä ripulia. Suojamääräyksiä kannattaa noudattaa, ettei vierailusta tule ikäviä tuliaisia.

Aluksi pistäydymme navetan “konttorissa”. Se on ihmisten paperitöille ja sen semmoiselle tarkoitettu huone navetan nurkassa. Ovesta sisään astuessa avautuu suurten ikkunoiden läpi näkymä koko navettaan. Leppoisa ja rauhaisa ilmapiiri valtaa sisääntulijat sillä lähes sadan suuren eläimen tyytyväiset ja verkkaisat olemukset luovat tilaan aivan oman tunnelmansa.

Jäämme hetkeksi seuraamaan, mitä navetassa tapahtuu. Suurin osa eläimistä makoilee sitä varten kuivitetuissa parsissa, jokaiselle on erotettu puomeilla oma tila. Osa lehmistä käyskentelee käytävällä rauhalliseen tahtiin, haistelee toisiaan ja joskus vähän pökkiikin päällään. Joitakin lehmiä seisoo jaloitteluaitaukseen auki olevalla ulko-ovella nuusien raitista ilmaa. Arja kertoo lehmien miellään seisovan vesisateella oven ulkopuolella pää oven muovisen suojaverhon sisäpuolella sateelta suojassa. Lehmästäkin on ilmeisesti mukava olla suihkussa.

Navetassa on lehmillä käytössä selänrapsutusharja, jossa harvakseltaan käy lehmiä seisoskelemassa selän pesussa. Keskellä navettaa on suuri punainen metallilaatikko, jonka kyljessä lukee Lely Astronaut. Sen edustalla näyttää pyörivän lehmiä välillä ihan ruuhkaksi asti. Laatikossa on navetan puolella portti, josta lehmä pääsee kävelemään sisään ja edessä olevaan ruokakaukaloon tulee oma rehuannos. Vatsan alla metallinen käsivarsi putsaa utareen ja asettaa lypsykoneen kiinni. Maito alkaa virrata putkiin. Kun maito on herunut, kone irtoaa ja portti avautuu ja lehmä siirtyy antaen tilaa seuraavalle asiakkaalle.

Tämän lypsyrobotin ansioista lehmät voivat käydä lypsyllä silloin kun haluavat ja utareet eivät runsaan tuotoksen kautenakaan ehdi tulla piukoiksi maidosta. Jokainen lehmä saa yksilöllisen kohtelun, kun kone tunnistaa lehmän kaulassa olevasta pannasta. Arja kertoo robotin myötä jalostustarpeiden muuttuneen karjassaan, sillä robottilypsyssä pärjäävät eläimet, joilla on hyvä utarerakenne eikä karjassa voi olla suuria vaihteluita jalkojen pituuden suhteen. Robotti toimii hyvin vain suhteellisen kapella alueella ja lehmien utareiden täytyy olla aika samalla korkeudella.

Robotin takana on vielä joitakin yksittäiskarsinoita, joissa lehmät poikivat. Vasikat saavat olla emänsä kanssa vuorokauden pari ja sitten niitä juotetaan erikseen lypsetyllä maidolla, joka löytyy ämpäreistä lypsykoneen vierestä. Tähän voidaan käyttää maidot, joita ei voi laittaa muun maidon joukkoon, kuten ternimaito ja liian solupitoinen maito sekä antibiooottihoidon jälkeisen karenssiajan maito. Pariviikkoisina sonnivasikat menevät toiselle, valitettavasti tavanomaiselle, tilalle kasvatukseen ja hiehovasikat siirtyvät muiden isompien joukkoon vasikkalaan.

Vasikkala on navetan toisessa nurkassa seinällä erotettu huone, jossa on karsinat eri ikäluokan vasikoille. Seinät ovat sen takia, että vasikoilla on oltava talvella muuta navettaa lämpöisempää. Jokaisen karsinan päällä on lämmityslaite. Arja toivoisi vasikkalan olevan vähän paremmin suunniteltu. Nyt karsinoita on hankala pitää puhtaana ja tilasta ei oikein saa järjestettyä jaloittelua ulos. Muista maista kuulemma löytyy hyviä ratkaisuja tähänkin, mitä Arjan mielestä voisi hyödyntää Suomessakin navetoiden suunnittelussa.

Mutta ulos täytyy mennä näin hienolla ilmalla. Kierrämme navetan perälle ja ulos jaloitteluaitauksiin. Keskimmäisenä on poikimassa olevien aitaus, jonka ovi nyt avataan. Saamme seurata kuinka innokkaat lehmät hölkyttelevät ulos ja ottaapa jokunen pari iloista loikkaakin ulospääsyn kunniaksi. Vähän aikaa nuuhkitaan ilmaa ja havainnoidaan ympäristöä. Sitten lauman uteliaimmat ryntäävät erityisesti meidän vieraiden ympärille tutkimaan, haistelemaan ja maistelemaan. Yksi vaalea lehmä on erityisen tuttavallinen ja kiertää karheaa kieltään soimien ympäri ja vaikka pitkin poskea.

Kierrämme ottamassa kuvia eri puolilta navettaa ja jaloitteluaitauksia sekä tutustumme navetan vieressä oleviin säilörehuvarastoihin ja lietealtaaseen. Navetan käytävillä on ritilälattia, josta liete kuljetetaan vuoden mittaan ulos altaaseen. Keväällä liete levitetään pelloille ennen kylvöä. Arjalla ei ole omaa peltoa riittävästi rehujen viljelyyn eläimille tai lannan levitykseen, mutta onneksi lähiseudulla riittää muita luomuviljelijöitä, joiden viljelykierron nurmi tulee hyvin hyödynnettyä Arjan eläimille ja viljelijät saavat vastineeksi hyvää lannoitetta pelloilleen.

Ilman karjaa luomutilan viljelykerto ja lannoitus voi olla vaikea hoitaa, sillä nurmi ja lanta ovat oleellinen osa hyvää viljelykiertoa. Nykyään maatilat ovat erikoistuneet joko eläintuotantoon tai kasvintuotantoon. Niinpä tarvitaankin hyvää yhteistyötä eläintilojen ja kasvitilojen välillä, jotta kasvitilojen nurmi ja eläintilojen lanta saadaan käytettyä hyväksi luomutuotannon edellyttämällä tavalla.

Arja vain harmittelee, että viljantuotantotilat eivät halua pitää nurmea kahta vuotta pidempään, kun hyviä rehukasveja kuten sinimailasta, rehumailasta ja keltamaitetta pitäisi viljellä vähintään kolme vuotta. Ne kasvattavat siinä ajassa juurensa syvälle maahan ja alkavat vasta todella tuottaa satoa. Juuret kuohkeuttavat maata ja parantavat sen laatua. Näin hoidetaan myös luomupellon viljavuutta.

Keskustelu siirtyy tietysti valkuaisrehutilanteeseen. Arja ostaa valmista rehua, mutta pohtii myös mahdollisuutta tuottaa lähialueella omia valkuaiskasveja kuten härkäpapua ja rypsiä. Rypsin viljelijöitä voisi löytyä, mutta lisäksi tarvitaan puristin, jolla öljy erotetaan siemenistä ja jäljelle jäävä rouhe syötetään karjalle. Öljylle täytyisi sitten vielä löytyä hyvää käyttöä, sitähän voisi vaikka laittaa traktorin tankkiin!

Siirrymme takaisin sisätiloihin ja meitä odottaa karjalanpiirakka-kahvit Miina Äkkijyrkän taiteilemista lehmämukeista ja lautasista. Siinä nauttiessamme luomuisista antimista kuuntelemme Arja tulevaisuuden suunnitelmia. Arjan mies käy muualla töissä ja navetta on yksin Arjan vastuulla. Hänellä on yksi työntekijä ja rehut tekee urakoitsija omien peltojen lisäksi sopimustiloilta. Yhteteistyötä olisi mukava rakentaa enemmänkin paremmin kaikken tarpeita vastaamaan.

Erityisesti Arja miettii, miten voisi saada oman tilan jatkojalostustuotteita. Ryhtyisikö joku tekemään tilalle jäätelöä tai juustoa. Pientuottajien tuotteille näyttää olevan hyvä kysyntä, monet kertovat kaiken menevän, mitä kerkeää tuottamaan. Ja se resurssien ja ajan puutehan se on se rajoittava tekijä. Oman karjanhoidon lisäksi ei kerkeä paljon uutta kehittämään. Jokaisen ei tarvitsisi yksin lähteä yrittämään vaan yhteistyöllä saataisiin toiminnalle vankempi pohja.

Haaveilen jo maistelevani Arjan omia luomujäätelöitä samalla, kun istuskelen seurailemassa noita hänen suuria, kauniita ja leppoisia eläimiään jossain mukavassa kahvilanurkkauksessa navetan kupeessa. Sitten koko perheen maatilaretkeltä ruoantuotannon alkulähteille voisi saada aitojen kokemusten lisäksi mukaansa myös harvinaista herkkua ternimaitoa tai vaikka tapaamiensa lehmien maidosta tehtyä fetatyyppistä juustoa.  Sitä odotellessa toivotellaan Arjalle ja perheelle eläimineen hyvää kevättä!

 

 

Related Images:

Apr 062012
 

Kevään ensimmäisten tuulahdusten leijaillessa ilmassa, on mukava palauttaa mieleen, millaista olikaan kesällä.  Ensimmäisenä mieleeni tulee viime kesästä vanhan tuttavan yllättävä tapaaminen Rymättylässä. Muistan Laura Suvannon aikoinaan Luomuliitosta aktiivisena ja reipasotteisena nuorena naisena.

Heinäkuussa Turun saaristossa matkaillessamme huomasimme yllättäen Lauran nimen, kun etsimme seudun luomukohteita. Rymättylässä hänellä on Lookila niminen tila. Soitimmekin heti Lauralle ja järjestimme tapaamisen. Kävimme yhdessä myös luomuviljelijätapaamisessa, josta kerron joskus toiste. Nyt haluan esitellä teille Lookilan tilan, joka on Lauran nuoruuden koti, jota hän on viljellyt ja kunnostellut vuodesta 1995.

Lauran vanhemmat kunnostivat tilan rakennukset aikoinaan perinteitä vaalien ja jo tilalle saavuttaessa voi aistia vanhojen aikojen hengen. Koko tila perinteisine kulttuurimaisemineen on luokiteltu suojelukohteeksi ja Laura pyrkiikin hoitamaan sitä säilyttäen koko vanhan perinnemaiseman.

Tila on oivallinen esimerkki siitä, miten luomuviljelyllä voidaan vaalia luonnon monimuotoisuutta. Peltoja ympäröivää metsää ovat eläimet laiduntaneet ja se näkyy vieläkin, vaikka eläimiä ei ole ollut moneen vuoteen. Pellon ja metsän välinen vaihettumisvyöhyke on laaja ja lajistoltaan monipuolinen. Pelloilla on myös metsäsaarekkeita, joilla on ihan oma lajistonsa. Pihapiirissä tunnelmaa luovat ikivanhat puut ja Lauran marja- ja vihannesviljelmät.

Meidät valtasi sykähdyttävä pyhyyden tunne, kun saavuimme tilalle. Vanhat rakennukset, vuosisatojen saatossa asettunut kulttuurimaisema ja iäkkäät koukeroiset puut tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki kertoi siitä, että täällä ihmiset olivat kuunnelleet luontoa ja kunnioittaneet. Oli asetuttu luonnon armoille ja koetettu löytää rauha ja sopusointu.

Voimakkaan yhteyden luontoon Laura on täällä asuessaan saanut ja säilyttänyt sen myöhemminkin. Sen huomaa jo hänen puheistaan. Hän rakastaa työtään puutarhassa kasvien parissa. Meille hän kertoo innostuneena, kuinka he ovat isänsä kanssa huolehtineet tilan luonto- ja kulttuuriarvoista.

Menemme myös Lauran kanssa katsastamaan muutamien hänen viljelyksessään olevien peltolohkojen rikkaruohotilannetta. Laura puhuu pitkään ja hartaasti siitä, miten hän on vuosien saatossa huomannut sekä kasvi- että eläinlajiston monipuolistuneen luomuviljelyn alkaessa vaikuttaa ympäristöystävällisyydellään. Siinä ojanpientareita niitellessä ja pellon juuririkkaruohoja noukkiessa on kerennyt tarkkailemaan ympäristöään ja tekemään havaintoja.

Tiedoksi muuten, mikään viherpiipertäjä Laura ei ole. Hänellä on porukoineen suomalaisittain reippaan kokoinen ala puutarhaviljelyä, jossa tuotetaan seosviljan lisäksi ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurta, juuriselleriä ja maa-artisokkaa. Toinen tila heillä on Tortinmäessä ja nimeltään Kaarlejoki. Sinne valmistui jokin aika sitten uudet varastointi- ja pakkaustilat, joiden yhteydessä on myös tilapuoti, tosin auki vain tapahtumien yhteydessä. Tuotteet markkinoidaan lähelle ravintoloihin, päiväkoteihin, kouluihin ja ruokapiireille, suurisatoisimmat  pääasiassa tukkuun.

Kun supermarketista ostatte Satotukun kotimaista luomujuuriselleriä, saatte terveiset Lauralta. Minua kyllä harmittaa, että Satotukku käärii mukulat muoviin, mutta mukava kuitenkin muistaa ystävää, kun valmistaa ihanalta tuoksuvaa juuriselleriä.

Related Images:

Oct 072011
 

 

Kyllä maallakin voi elää, tuottaa oman ruokansa ja vähän ylimääräistäkin. Nyt kerron teille Lundin perheestä, jonka tapasimme kesällä Rautalammilla. Lundin tila on pieni vajaan kuuden hehtaarin tila, jota on vaalittu suurella kiintymyksellä. Pihapiiri on puiden ja pensaiden ympäröimä ja uusitun asuinrakennuksen seurana pihaa kiertää muutamia vanhoja piharakennuksia. Vanhan navetan kupeella kasvaa mahtavat lipstikkakasvustot. Talon isäntä Jouni Lund toteaa niiden aina kasvaneen ja rehottaneen siinä. Tämä onkin hänen kotitilansa, jonka hän lunasti vanhemmiltaan kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Oravakin tuntuu viihtyvän tilalla; se tuo poikasensa näytille vanhan vajan seinustalle. Jäämme hetkeksi seuraamaan oravaäidin hupaisaa huolenpitoa, kun se yrittää paimentaa vilkasta jälkeläistään. Kotieläimiä tilalla ei ole, vain puutarhaviljelyä. Lundit tuottavat perunaa, mansikkaa ja jonkin verran sipulia, porkkanaa ja viherlannoituksena hernettä. Tila ei ole riittävän iso elättääkseen isäntäperheen, joten sekä Jouni että Margit, hänen vaimonsa, käyvät tilan ulkopuolella työssä. Heillä on myös neljä lasta. Silti aikaa jää vielä hoitaa puutarhamaat.

Lähdemme kiertämään viljelyksiä. Jouni kertoo kokeilleensa useita eri perunalajikkeita, nytkin viljelyksessä on kolmea eri lajiketta. Näin vältetään myös riskejä, joita perunanviljelijällä kyllä riittää. Perunoita uhkaavat rutto ja rupi sekä varsinkin syksyn hallat. Myös varastointia perunoiden on kestettävä, sillä vakituisille asiakkaille on riitettävä myytävää koko vuodeksi. Eri lajikkeet menestyvät erilailla riippuen kunkin vuoden olosuhteista. Lundit näyttävät myyvän helposti kaiken tuottamansa ja aina ei edes riitäkään. Jouni kertoo kuitenkin markkinoiden hankkimisen tilan tuotannolle vieneen viidestä kymmeneen vuotta. Perunaa hän on toimittanut läheiselle alakoululle ja Suonenjoen Metlaan. Torimyyntiäkin Lundit ovat harrastaneet. He muistelevat vieläkin, kuinka alkuaikoina Rautalammin torilla luomu yhdistettiin lähinnä kettutyttöihin. Eikä tästä ole edes hyvin pitkä aika, sillä Lundien tila teki luomusopimuksen 90-luvun alkupuolella.

Elämä tilalla vaikuttaa leppoisalta vaikka pelloilla kulkiessa voi vain arvailla, kuinka paljon työtä tuotantoon saa uppoamaan. Varmasti tämä on sekä elämäntapa että harrastus. Lundin lapset ovat saaneet viettää lapsuutensa luonnonläheisessä maaseutumiljöössä ja ovat voineet seurata maatilan puuhia ja ottaa itsekin niihin osaa.

Lisää kuvia Lundilta:

Related Images:

Jul 262011
 

Itävaltalainen Sonnentor kiinnitti huomioni jo vuosia sitten kansainvälisillä luomumessuilla. yllättäen löysin Sonnentorin teet ja mausteet Ruohonjuuren hyllystä ja huomasin, että maahantuojana oli Luomutila Olli Kerkonjoenjuusta. Mitä kummaa, ihmettelin ja nyt vihdoin pääsimme ottamaan selvää asiasta.

Tämä tarina alkaa siitä kun Maija Törmanen ja hänen miehensä Tuomo toteuttivat viisikymppisinä nuoruutensa unelman ja muuttivat Tuomon äidin kotitilalle Rautalammille. Maija jätti toimistotyönsä ja ryhtyi maaseutuyrittäjäksi. Hän halusi tehdä käsitöitä ja viljellä raparperia ja mansikkaa, tietysti luomuna. Tämä tapahtui juuri ennen vuostuhannen vaihdetta, kertoilee Maija tarjoilleessaan meille viimeisiä oman pellon luomumansikoita.

Aluksi Luomu-Savo osuuskunta markkinoi helposti kaikki tilan tuotteet. Silloin tuotettiin perunaa, porkkanaa, sipulia ja kurkkua. Kahdesta viimeksi mainitusta tehtiin kurkkusalaattia. Sitten keskusliikkeiden vaatimukset kiristyivät ja pienille toimittajille kävi mahdottomaksi saada tuotteitaan jakelukanavaan. Luomu-Savon toiminta loppui. Maija ei kuitenkaan lannistunut vaan alkoi itse jalostaa ja myydä tuotteitaan.

Nyt Luomutila Ollilla on valikoimissaan käsin tehtyä porkkana-, raparperi- ja viherherukkamarmeladia, marjamehuja, -marmeladimakeisia ja glögiä. Kaikki menee eikä aina riitäkään. Asiakkaat ovat löytyneet verkottumalla erilaisissa yhteyksissä, varsinaista markkinointia ei ole tarvinnut tehdä. Erityisesti Maija kehuu Ekocentrian Irma Kärkkäistä, jonka tuki oli aluksi ensiarvoisen tärkeää. Vieläkin Maija muistaa, kuinka Irma loi uskoa Maijaan ja kannusti: Kuule Maija, tehdään susta vielä jotain!

Kesäisen ukkoskuuron ropistessa ulkona istumme sisällä yritystoimintaa varten rakennetuissa suht´ uusissa jalostustiloissa Maijan ja Tuomon kanssa kuuntelemassa jatkoa tarinalle: Kun Luomutila Ollissa aloitettiin jatkojalostus, oli aluksi vaikea saada tarvittavia raaka-aineita kuten mausteita. Niitä Maija ja Tuomo metsästivät ulkomailta. Tuomoon teki yrtti- ja maustetuotteita markkinoivaan Sonnentoriin tehty opintomatka suuren vaikutuksen ja paikallisen yritysneuvojan avustuksella he ottivat yhteyttä yritykseen ja sopivat Suomen edustuksesta. Alkuun päästiin, kun Ruohonjuuri oli heti kiinnostunut tuotteista ja otti niitä valikoimiin.

Ensimmäisenä vuonna liikevaihtoa syntyi ihan kohtuullisesti ja viidessä vuodessa se on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Maija kehuu kovasti, että kyllä täältäkin syrjäiseltä maaseudulta voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tilavuokrat ovat halpoja ja työvoimaakin saa tarvittaessa. Hän puhuukin vähän kaihomielisenä tehneensä päätöksen luopua liiketoiminnastaan, sekä tuonnista että jatkojalostuksesta, ja jäädä eläkkeelle. Liiketoiminnoille onkin jo jatkajia tiedossa, mutta asiat varmistunevat ensi kuussa. Sitten kuulemme siis lisää.

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: