Aug 232011
 

20110812-tampere-15616

Työmatkalla satuimme lounasaikaan Tampereelle. Aluksi suunnistimme kaupungin kauppahalliin vainuten hyviä luomuapajia. Ja löytyihän niitä: Juustosopesta tarttui mukaan viikonlopun saunailtaan Jenni Silvennoisen luomuomenasiideriä ja Luomu Anissa ihastelimme tuoretuotetarjontaa. Kurkkua, karviaisia ja kotimaisia omenoita. Voi kun aina pääsisi näin shoppailemaan tuoreita ja lähellä tuotettuja luomuvihanneksia ja marjoja ilman muovikääreitä.

Kauppahallin luomupuoti on alunperin Pirkanmaan luomutuottajien perustama. Nyt sitä ylläpitää Anita Niukkanen. Malesialainen vieraamme Selina tutki myös kiinnostuneena laajaa valikoimaa. Näin niitä luomuostoksia pitäisi oikeasti päästä tekemään: poikkeaisi vain pieneen puotiin, jossa on nopeasti, helposti ja kätevästi saatavilla lähes kaikki haluamasi. Tutustut sesongin mukaiseen tarjontaan ja saat ystävällistä palvelua. Minä ainakin olen kyllästynyt juoksemaan supermarketin pitkillä käytävillä hakemalla hakien niitä tavarapaljouden joukkoon piilotettuja luomutuotteita ja pettymään karvaasti tuoretuoteosaston huippuhintaisiin muoviin käärittyihin ja usein puolimätiin tuotteisiin. Milloinkahan tällainen kauppa saadaan kotikulmilleni Espooseen? Täällä kun ei ole kauppahalliakaan.

No, varsinainen lounaspaikka piti vielä löytää. Netistä selvisi, että luomulounasta saa ravintolassa nimeltä Kahvilla. Sinne sitten. Törmäsimme sisään malesialaisen vieraamme kanssa hyvin grooveen pikkupaikkaan, joka vaikutti lähikapakan ja vaihtoehto-kasvisravintolan risteytymältä. Baaritiskin takana häärivältä reippaan oloiselta naiselta tilasimme luonassalaatit kysellen, mitäs tässä on luomua. Mieleen jäi, että yrttejä ja vihanneksia on omalta kasvimaaltakin, vaikkei se virallisesti olekaan luomua.

20110812-tampere-15590

Ruokia odotellessamme istuskelimme totutellen paikan kerrätyshenkiseen sisustukseen. Aika hauska ja omaperäinen sisustus, yksityiskohtia riitti vaikka pidempiaikaiseen odotteluunkin. Puheenaiheetkin siirtyivät hippeilyyn ja vaihtoehtoelämään.

Pian saimme kuitenkin tuoreet, raikkaat ja mukavasti koostetut salaatit ja luomuleivät eteemme. Syötyämme teimme tuttavuutta baaritiskin takana häärineen naisen kanssa. Hän kaivoi kassan vierestä käyntikorttinsa, jossa lukee Hanna Järvenpää, ravintoloitsija. Baaritiskin takaa löytyi myös vaikuttava valikoima luomualkoholijuomia, mietoja ja väkeviä. Paikka avaa ovensa vasta kello 13 ja on auki myöhään.

Hanna kertoi meille myös tarinansa. Hän oli työskennellyt pitkään Tampereen ravintoloissa, kun jäi muutama vuosi sitten työttömäksi. Mutta toimettomaksi hän ei jäänyt vaan hänellä oli liikeidea. Hanna työllisti itsensä omassa ravintolassaan, josta hän on tehnyt mahdollisimman ympäristöystävällisen. Siitä johtuen siis käytetyt huonekalut sisustuksessa ja luomutarjonta. Lisäksi ravintolassa kierrätetään muutenkin mahdollisimman pitkälle ja käytetään tuulisähköä. Ravintolan hiilijalanjälkeä pyritään jatkuvasti pienentämään.

Kuten oman yrityksen kanssa yleensä ensimmäiset pari vuotta ovat kriittisiä ja iloisesti hymyillen Hanna kertoi nyt uskovansa tiukimman ajan olevan takana ja liiketoiminnan päässeen siivilleen. Jatkoimme kylläisinä ja tyytyväisinä matkaamme kohti Peltolan luomumaatilamatkailutilaa ja toivomme Hannalle paljon asiakkaita.

Kuvagalleriaan: 

Related Images:

Aug 222011
 

Samsaran luomuleivät tuntee jokainen luomutarjontaan vähänkin perehtynyt ainakin pääkaupunkiseudulla. Leipomolla on legendaarinen historia ja vankkumaton toimintafilosofia, jolla ei kuitenkaan ole helppo pärjätä päivittäistavarakaupan kilpailussa.

Heinäkuun lopulla pistäydyimme Samsaran leipomolla Vantaan Varistossa. Erkkihän on aikoinaan siirtänyt Karjalohjalla aloittamansa Kuusian Leipä Oy:n tähän leipomotilaan ja pian sen jälkeen leipomot yhdistyivät minkä tuloksena syntyi nykyinen Samsara. Samsara leipoo Vantaalla perinteisiä juurella nostatettuja luomuleipiä. Valikoimissa on vieläkin jokunen Erkin kehittämä leipä.

Moni lapsistamme on aloittanut työuransa kesäapulaisena Samsarassa leipää pakaten. Tänä kesänä oli vuorossa lapsikatraamme nuorimmainen Pinja. Hän otti tuntumaa työelämään heinäkuun ajan pakaten leipiä kolmena päivänä viikossa. Pitihän sitä vanhempienkin sitten käydä vierailulla tapaamassa vanhoja tuttuja ja haistelemassa leipomon tuoksuja.

Samsaran leipomoa vetää Peter Zukale. Siinä taikinaraskin teon lomassa rupatellessamme tajuan, että pitkän linjan luomuvalmistajan silmissä nykyinen luomubuumi näyttää aivan toisenlaiselta kuin innokkaille uusille markkinoille tulijoille. Samsarahan on syntynyt aikoinaan sen legendaarisen Korkeavuorenkadun Kasvisravintolan yhteydessä ja irtautunut siitä. Peter eli Pepe on tehnyt pitkän uran Samsaran varsinaisena yrittäjänä ja nähnyt koko luomualan kehityksen.

Leipomolla on pääkaupunkiseudulla ja sen ulkopuolellakin maine sinä aitona oikeana luomuleipomona, josta tulee käsityönä tehtyä, juureen nostatettua leipää, oikeaa lähiruokaa. Silti sivusta seuranneena tiedän, että mikään kultakaivos leipomo ei ole. Isot leipomot pystyvät tuottamaan teollista leipää niin paljon halvemmalla, kilpailu on kovaa ja hyllypaikat tiukassa.

Itse olenkin usein ihmetellyt sitä, miksi Samsaran leipä on niin usein loppu kaupoista ja valikoimakin on suppea. Siihen on yksinkertainen selitys. Kaupat eivät tilaa arvokkaampaa Samsaran leipää kuin sen verran kuin sitä varmasti menee, sitä ei haluta hävikkiin. Halpoja leipiä sen sijaan hyllyt notkuvat ja niitä heitetään myös paljon pois vanhentuneina. Se ei ole iso kustannus ja sopii varsinkin kaupoille, koska leipomot maksavat hävikin itse. No, hyväntekeväisyysjärjestöt saavat näin jaettavaa vähempiosaisille.

Samsaralla tällaiseen tuhlaukseen ei ole varaa, koska leivät ovat tuhdimpaa tavaraa ja arvokkaampia. Ei se oikein sopisi toimintafilosofiaankaan. Leipä tehdään oikesta raaka-aineista käsityönä ja jokainen leipä on arvokas.

Lähiruoka-ajattelua ei myöskään tue yritystukipolitiikka. Maakuntien leipomot tunkevat pääkaupunkiseudun markkinoille yritystukien ja lähiruokamielikuvan turvin ja kilpailu kovenee entisestään. Todellista lähiruokaa pääkaupunkiseudulla tuottavat leipomot, kuten Samsara, jäävät ilman tukia ja siten eriarvoiseen asemaan. Luomussakin tuntuu, että uudet toimijat tulevat markkinoille kaikenlaisten tukien turvin ja vanhat toimijat joutuvat pärjäämään omillaan.

Samsaran sitkeys ja voima kumpuaakin ruokaa kunnioittavasta ja ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtivasta toimintafilosofiasta. Samsaran vahvuus on aina ollut ennenkaikkea ruisosaaminen: oikean täysjyväisen ja hiivattoman ruisleivän voittanutta ei ole (jos ruisleivän ainesosaluettelossa on muuta kuin ruis, vesi, suola, siinä on jotakin turhaa). Vehnäpohjaisetkin leivät ovat täysjyväpitoisia ja maalaisleipä, siemenleipä ja grahamleipä ovat myös hiivattomia juuren tehtyjä leipiä. Kaikki leivät tehdään raskiin eli esitaikinaan. Ihan vaaleaa tai pelkästään hiivalla kohotettua leipää Samsaran listoilta ei löydy.

Tuoreiden tuoksuvien leipien tullessa uunista innostuimme kyselemään itse kunkin omaa lempileipää. Niitä esittelemme kuvissa. Nyt menen tekemään itselleni välipalaa Samsaran ruisleivästä. Toivottavasti saamme nauttia leipää vielä pitkään! Tuo ruisleivän juuri on muuten tuotu aikoinaan Rekolan biodynaamiselta tilalta Kangasalalta. Vieläköhän sielläkin leivotaan…

Kuvia Samsarasta:

Related Images:

Aug 092011
 

20110729-artesan-14377

Tämä tarina alkaa oikeastaan lapsuudestani Kuopiossa. Asuimme pienellä kadunpätkällä, jossa asui paljon muitakin lapsiperheitä. Kadun lapsilla oli tapana leikkiä yhdessä isolla porukalla polttopalloa tai piilosta. Toinen samanikäinen tyttö tuossa porukassa oli Sari, jonka kanssa aloitimme yhdessä koulunkin pienessä idyllisessä puukoulussa, jossa oli vain kolme luokkaa. No, tiemme erkanivat ja Sari oli vain muisto lapsuudesta.

Yllättäen sitten törmäsimme toisiimme Luomupäivillä pari vuotta sitten ja Sari kertoi pitävänsä kasvisravintolaa Varkaudessa sveitsiläisen miehensä kanssa. Hän kertoi myös heidän aikeistaan siirtää ravintola Helsinkiin. Nyt Bistro Artesana on ollut jo lähes vuoden Kurvissa. Kävimme avajaisissa ja pidin heti paikan underground-tunnelmasta. Sitäpaitsi paikka on Portaat luomuun -ohjelmassa ylimmällä viidennellä portaalla. Hyvä Sari ja Luzi!

Päätimme mennä Bistro Artesanaan syömään isommalla porukalla, sillä tyttäreni Kukka on siellä kesätöissä. Kukkahan on ainut perheenjäsenistämme, joka on ollut kasvissyöjä koko ikänsä. No, jossain vaiheessa hän maisteli kyllä miltä makkarat sun muut maistuvat. Bistro Artesana taas tarjoaa puhdasta vegaaniruokaa. Tytär myös astelee vanhempiensa jalanjäljissä, sillä hänen syntymänsä aikaan hänen vanhempansa työskentelivät Kasvisravintolassa. Siis siinä legendaarisessa paikassa Korkeavuorenkadulla.

Jos liikutte Helsingissä Hämeentien ja Kallion tienoilla, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa paikaan! Sisäänkäynti on aika huomaamaton pieni ovi kerrostalon katutasossa, josta mennään puoliksi katutason alapuolelle. Lounasta saa seisovasta pöydästä ja muuten on á la carte. Nyt elokuussa luvataan fennovegaanista ruokaa lounaaksi!  A-oikeudetkin löytyvät – tietysti luomuoluilla ja -siidereilläkin.

Saapuessamme perjantai-iltana kuuden aikaan paikka vaikuttaa hiljaiselta. Työvuorossa on vain tyttäreni salin puolella ja kokki keittiössä. Emme saa kokilta lupaa kuvata keittiön puuhia, mutta annokset kyllä tulevat saliin erityisen taiteellisina. Täytynee käydä joku toinen kerta jututtamassa itse paikan pitäjiä ja kuvailemassa ravintolaa kulissien takaa.

20110729-artesan-14500

Kukka on ainakin oppinut paljon vegaanisesta ruoasta ja kokeillut itsekin kotona joitakin paikan reseptejä. Listan annokset hän tuntuu tuntevan hyvin ja osaa myös suositella mielenkiintoisimpia annoksia. Otamme alkupaloiksi vepaksia, jokainen erilaisen ja laitamme kiertämään. Suosikit löytyvät tofusta paholaisen hillon kanssa ja perinteisemmästä vihannes-hummus-annoksesta – ainakin minulla.

Pääruoaksi löytyy kullekin mieleisensä: tofupaistosta, seitanpaistia, seitan-satayvartaita ja pestopastaa. Vannoutuneet lihansyöjämmekin Erkki ja Santeri ovat tyytyväisiä annoksiinsa, jotka tällaisesta perinteisen kasviruoan ystävästä vaikuttavat liikaa liharuokamaisilta: paistia ja vartaita. Joka tapauksessa kaikki nauttivat ruoista ja maistelevat myös toisiltaan. Annokset eivät tahdo pysyä lautasella niin kauan, että saadaan kuvattua ja vatsat tuntuvat aika täysiltä lautasten tyhjennyttyä.

20110729-artesan-14481

Tarjoilijamme ei joudakaan paljon seurustelemaan kanssamme, kun muitakin asiakkaita putkahtelee sisään tasaiseen tahtiin. Tilaamme vielä jälkiruoat taas periaatteella: maistellaan erilaisia. Tosin itse ainakin ihastun paistettuihin hedelmiini niin paljon, että ei tainneet muut keretä jaolle.

Muistan jo Kasviksessa aikoinaan ihmisten kyselleen, mitä raaka-aineita käytätte luomuna. Silloin yli kaksikymmentä vuotta sitten lista ei ollut kovin pitkä. Vaikka Kasvis toteutti jo silloin nykyistä muotihittiä eli piti ravintolan yhteydessä kauppaa, jossa myytiin lähi- ja luomuruokaa, muun muassa Kasviksesta erkaantuneen Samsara-leipomon luomuleipää. Koetamme nyt kysellä Kukalta, mitkäs tässä oli luomua ja vastaus kuuluu, kaikki mitä on saatavana luomuna. Nykyään se kyllä tarkoittaa siis lähes kaikkea. Muistan Sarin ihmetelleen, miten helppoa täällä pääkaupunkiseudulla on saada luomutavaraa tukuistakin.

Lisää kuvia:

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: