Jul 262011
 

Itävaltalainen Sonnentor kiinnitti huomioni jo vuosia sitten kansainvälisillä luomumessuilla. yllättäen löysin Sonnentorin teet ja mausteet Ruohonjuuren hyllystä ja huomasin, että maahantuojana oli Luomutila Olli Kerkonjoenjuusta. Mitä kummaa, ihmettelin ja nyt vihdoin pääsimme ottamaan selvää asiasta.

Tämä tarina alkaa siitä kun Maija Törmanen ja hänen miehensä Tuomo toteuttivat viisikymppisinä nuoruutensa unelman ja muuttivat Tuomon äidin kotitilalle Rautalammille. Maija jätti toimistotyönsä ja ryhtyi maaseutuyrittäjäksi. Hän halusi tehdä käsitöitä ja viljellä raparperia ja mansikkaa, tietysti luomuna. Tämä tapahtui juuri ennen vuostuhannen vaihdetta, kertoilee Maija tarjoilleessaan meille viimeisiä oman pellon luomumansikoita.

Aluksi Luomu-Savo osuuskunta markkinoi helposti kaikki tilan tuotteet. Silloin tuotettiin perunaa, porkkanaa, sipulia ja kurkkua. Kahdesta viimeksi mainitusta tehtiin kurkkusalaattia. Sitten keskusliikkeiden vaatimukset kiristyivät ja pienille toimittajille kävi mahdottomaksi saada tuotteitaan jakelukanavaan. Luomu-Savon toiminta loppui. Maija ei kuitenkaan lannistunut vaan alkoi itse jalostaa ja myydä tuotteitaan.

Nyt Luomutila Ollilla on valikoimissaan käsin tehtyä porkkana-, raparperi- ja viherherukkamarmeladia, marjamehuja, -marmeladimakeisia ja glögiä. Kaikki menee eikä aina riitäkään. Asiakkaat ovat löytyneet verkottumalla erilaisissa yhteyksissä, varsinaista markkinointia ei ole tarvinnut tehdä. Erityisesti Maija kehuu Ekocentrian Irma Kärkkäistä, jonka tuki oli aluksi ensiarvoisen tärkeää. Vieläkin Maija muistaa, kuinka Irma loi uskoa Maijaan ja kannusti: Kuule Maija, tehdään susta vielä jotain!

Kesäisen ukkoskuuron ropistessa ulkona istumme sisällä yritystoimintaa varten rakennetuissa suht´ uusissa jalostustiloissa Maijan ja Tuomon kanssa kuuntelemassa jatkoa tarinalle: Kun Luomutila Ollissa aloitettiin jatkojalostus, oli aluksi vaikea saada tarvittavia raaka-aineita kuten mausteita. Niitä Maija ja Tuomo metsästivät ulkomailta. Tuomoon teki yrtti- ja maustetuotteita markkinoivaan Sonnentoriin tehty opintomatka suuren vaikutuksen ja paikallisen yritysneuvojan avustuksella he ottivat yhteyttä yritykseen ja sopivat Suomen edustuksesta. Alkuun päästiin, kun Ruohonjuuri oli heti kiinnostunut tuotteista ja otti niitä valikoimiin.

Ensimmäisenä vuonna liikevaihtoa syntyi ihan kohtuullisesti ja viidessä vuodessa se on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Maija kehuu kovasti, että kyllä täältäkin syrjäiseltä maaseudulta voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tilavuokrat ovat halpoja ja työvoimaakin saa tarvittaessa. Hän puhuukin vähän kaihomielisenä tehneensä päätöksen luopua liiketoiminnastaan, sekä tuonnista että jatkojalostuksesta, ja jäädä eläkkeelle. Liiketoiminnoille onkin jo jatkajia tiedossa, mutta asiat varmistunevat ensi kuussa. Sitten kuulemme siis lisää.

Related Images:

Jul 202011
 


Tämä on tosi tarina siitä, miten luomutuotanto ei aina ole mahdollista. Matti Kärkkäinen on jo 80-luvulta viljellyt tilaansa luomuna, mutta tilan lypsykarjaa on käytännössä mahdotonta siirtää luomuun. Naudat kyllä syövät tilan luomutuotettuja rehuja, mutta eläintilat eli parsinavetta ei täytä luomuehtoja.

Tilalla tehdään jo toista navettaremonttia ja nyt navettaa laajennetaan noin 50 lypsävästä reiluun 80 lypsävään. Isäntä on kyllä teettänyt tarkat laskelmat siitä, mitä navetan muuttaminen luomukelpoiseksi pihattonavetaksi maksaisi. Pihatossa lehmät kuljeskelisivat vapaina, kun ne nyt ovat kytkettyinä parsiin. Navetassa tarvittaisiin silloin kaksinkertainen pinta-ala nykyiseen verrattuna lehmää kohti ja rakennuskustannuksetkin kaksinkertaistuisivat. Investointina se on liian kallis, navetta ei elinaikanaan olisi kannattava.

Niinpä Kärkkäinen joutuu tyytymään tavanomaiseen maitoon myös juustolassaan, jonka perusti vuonna 1993 jalostaakseen oman tilansa maitoa. Tilan maidosta tehdään jo neljättä vuotta sinihomejuustoa Peltolan Blueta, jota pääkaupunkiseudun ravintolapäälliköt kilvan kehuvat. Tätä herkkua voitaisiin mainiosti tuottaa myös luomuna, koska raaka-aineina käytetään vain oman tilan maitoa, bakteereja, juoksutetta ja suolaa.

Kuuluisan makunsa Roquefort-tyyppinen sinihomejuusto saa tilan lehmille viljellystä luomuapilanurmesta. Ainutlaatuisuus tulee siitä, että juusto tehdään yhden tilan maidosta ja sen maun on sanut esiin Valiolla pitkän uran tehnyt sinihomejuustomestari Tapio Kuronen. Se on siis aito terroir-juusto. Muiden tilojen maidosta tehty juusto maistuisi erilaiselta.

Kärkkäinen itse uskoo sinihomejuustoonsa ja onkin kasvattanut juustolan kapasiteettia isommalla juustokattilalla, joten nyt tuotanto voitaisiin moninkertaistaa. Ensin pitää vain saada se navetan laajennus valmiiksi. Tarkastelemme rakennustyömaata ja seuraamme lehmien ruokintaa samalla pohtien, miten Kärkkäisen kaltaiset lypsykarjatilat pystyisivät siirtämään myös maidontuotantonsa luomuun. Tällaisia tiloja kun Suomessa on ihan liikaa.

Kärkkäisen navetassa lehmien parret ovat mukavan tilavat ja kumialustaiset. Lehmillä on muutenkin mukavat olot, kun pääsevät päivittäin laitumelle. Vaan silti minun suussani se Peltolan Blue maistuisi vielä paremmalta, jos tietäisin, että kaikki luomuehdot täyttyvät. Tietäisi, että eläimet ulkoilevat säännöllisesti ympäri vuoden ja saavat ainakin käyskennellä vapaasti. Saisivat vasikatkin aloittaa elämänsä emon hoivissa ja emo opettaisi ne lehmien tavoille.

Related Images:

Jul 202011
 

Mansikkapitäjässä Suonenjoella on Peltolan juustola, joka jalostaa tavanomaisen lisäksi myös luomumaitoa voiksi ja jäätelöksi. Tosin yrityksen nettisivuilla luomu on mainittu vain sivulauseessa. Niinpä läksimmekin ottamaan selvää, miksi luomua ei juustolassa tuoteta enempää. Onhan yrittäjällä Matti Kärkkäisella myös oma luomutila naapurikunnassa Rautalammilla.

Alunperin Kärkkäinen perusti juustolan vuonna 1993 jalostaakseen oman tilan maitoa. Tuotteina olivat tuorejuustot ja jäätelö. Idea oli silloin aikaansa edellä, eivätkä tuotteet oikein tehneet kauppaansa lähiseudun kaupoissa. Onneksi Kärkkäinen löysi uuden asiakaskunnan erityisesti pääkaupunkiseudun ravintoloista, joita alkoi laman jälkeen 90-luvun lopulla putkahdella tiiviiseen tahtiin.

Yhteistyö ravintoloiden keittiöpäälliköiden kanssa on ollut hedelmällistä; suurin osa tuotteista ja resepteistä on kehitetty ravintoloiden omista tarpeista lähtien. Nykyisin tuotannossa on laaja valikoima jäätelöitä ja sorbetteja, kirnuvoita ja oman tilan maidosta tehty sinihomejuusto Peltolan Blue.  Jäätelöitä, sorbetteja ja voita juustola tuottaa myös luomuna. Mutta se, miksi tilan omasta maidosta tehty sinihomejuusto ei ole luomua on oma tarinansa.

Erityisesti kirnuvoilla olisi enemmänkin kysyntää luomuna, mutta voin raaka-ainetta luomukermaa ei yksinkertaisesti saa enempää sen toimitajalta Juvan Luomulta. Jäätelöihin käytettävä luomumaito tulee Valiolta. Kesken juustolavierailumme Kärkkäinen ryntää avaamaan ulko-ovia paikalliselle luomumansikanviljelijälle, joka kantaa sisälle juustolan pakastimeen laatikoittain luomumansikkaa talven varalle. Kärkkäinen kehuukin luomumansikkajäätelön ja -sorbetin olevan kysytyimpiä tuotteitaan.

Luomuna tuotetaan mansikalla, vaniljalla, suklaalla, mustaherukalla, ja mustikalla maustettua jäätelöä sekä mansikkasorbettia. Tuotannosta vastaa Minna-Riitta Pitkänen ja töissä juustolassa on myös kaksi juustomestaria. Tuotteet Kärkkäinen markkinoi suoraan ravintoloille, sillä välikäsien kautta hinta nousisi liian korkeaksi. Vain Heinon tukku välittää tuotteita asiakkailleen.

Tutustumiskäynnin päätteeksi kurvaamme Suonenjoen keskustaan idyllisesti vanhan ajan tavaroilla sisustettuun kahvila Auroraan, jossa maistelemme lounaan päälle Peltolan jäätelöitä. Harmiksemme tarjolla ei ole yhtään luomuversiota, mutta kahvilan pitäjä lupaa ottaa jonkin niistä valikoimiinsa hetken asiaa ihmeteltyään.


 

Related Images:

Jul 152011
 

20110710-livonsaari-11233

Yhteisökylä

Hyvin lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun sunnuntaipäivänä teemme tutustumiskierroksen Livonsaaren yhteisökylään. Kylä on vasta syntymässä vanhan saaristotilan kauniisiin maisemiin. Tilan peltoja kyläläiset viljelevät luomuna ja se onnistuukin hyvin, kun yhteistyökumppanina on saaren toinen luomuviljelijä Henttulan tila, jonka eläimet käyttävät tilalla viljeltävät rehut ja luovuttavat vastavuoroisesti lantaa peltojen lannoitteeksi. Kyllä sieltä yhteisökyläläiset saavat maitonsa ja lihansakin. Varsinaista lähitaloutta.

Kylän peltojen laidoille ja mäntykankaille on nousemassa mitä erilaisempia ekorakennuskohteita. Kierrämme varmasti toistakymmentä taloa ja rakennustyömaata hirsirakentaja Timo Aro-Heinilän asiantuntevalla opastuksella. On hirsitaloja ja savi-olkitaloja erilaisilla tekniikoilla ja ratkaisuilla. Yhteisökylällä on yhteinen kasvimaa ja joillakin taloilla vielä omiaan. Kylän yhteisrakennuksessa toimii lisäksi leipomo, jossa leivotaan leipää oman tilan viljasta omiin tarpeisiin ja myös myyntiin lähikauppoihin. Vinkiksi kiinnostuneille: kylässä on vielä tontteja myynnissä, jos mieli halajaa ekoelämää maalla muiden lapsiperheiden seurassa.

Yhteisrakennuksen pihalla tepastelee kaksi kukkoa; toinen vanha seuranaan enää yksi kana ja toinen uusi maatiaiskukko suuremman kanalaumansa kanssa. Välillä ne käyvät uhoamassa toisilleen aidan läpi. Tilalla on myös muutama hevonen. Yhteisökyläläiset elävät hyvin ekologista elämää kompostikäymälöineen ja puulämmityksineen. Tilan rantatontilla sijaitseva savusauna lämpiää kerran kuussa koko porukalle. Illalla saamme mekin nauttia savusaunan pehmeistä löylyistä ja suomalaisen kesäillan rauhasta Turun saaristossa.

20110712-turku-11522

Henttulan tila

Täytyyhän siellä Henttulan tilallakin käydä kyläilemässä ja jututtamassa nuorta emäntää Elina Henttusta, joka on perinyt tilan isältään. Emäntä tuntuu olevan näin kesäaikaan hyvin kiireinen, mutta suostuu kuitenkin ottamaan vieraat vastaan. Käymme tutustumassa navetassa lypsykarjaan, joka on lähestulkoon suomenkarjaa. Suurin osa lypsävistä on länsisuomalaista alarotua, mutta löytyy joukosta jokunen kyyttö (itäsuomenkarja) ja lapinlehmäkin. Lehmät viihtyvät kuumalla kesähelteellä mielummin sisällä, mutta nuoret sonnipojat löydämme talon takaa laitumelta.

Kyllä on ilo nähdä aitoa maatiaskarjaa. Maailmanlaajuisesti luomussa pyritään suojelemaan myös maatalouden monimuotoisuutta ja säilyttämään vanhoja maatiaislajikkeita ja -rotuja. Suomessakin maatiaisten asema on uhattuna, koska ne vähemmän tuottavina eivät ole tuottajien suosiossa. Mutta maatiaislehmiemme kolmella alarodulla on onneksi vankkumattomat ystävänsä, joihin täytyy itsekin tunnustaa kuuluvansa.

Helppoa ei ole myöskään maatiaisten kasvatus. Henttulan tilalla on päätetty kasvattaa suomenkarjan sonnitkin kotitilalla, koska kasvattajat eivät huoli lihaa huonosti tuottavia suomenkarjan sonneja kasvatukseen, ei niistä ainakaan mitään makseta. Oman tilan kasvatuksessa sonnit joudutaan kastroimaan. Toimenpiteen suorittaa eläinlääkäri.

Keskustelumme kääntyy siihen, kuinka vaikeaksi myös pienimuotoinen tilamyynti on tehty tiukkoine elintarviketilasäädöksineen. Vaatimukset pienelle toimijalle ovat samat kuin isoille laitoksille, vaikka toiminnan laatu ja sitä kautta riskitekijät ovat hyvinkin erilaisia. Tämä on selkeästi suosinut isoja laitoksia ja kutistanut pienten toimintamahdollisuuksia. Henttulan tilallakin mielellään myytäisiin itse liha suoraan asiakkaille. Maitoakaan ei saada luomuna meijeriin, koska tila on niin kaukana muista luomutiloista ja maitoa tulee parikymmenpäisestä karjasta niin vähän, että luomutankkiauton ei kannata sinne tulla.

Löydämme myös tilan vanhan isännän Heikin niittelemästä ojanpientaria. Vaihdamme siinä muutaman sanan luomun hyvistä tulevaisuuden näkymistä astellessamme kohti tilan erinomaisessa kunnossa pidettyä vanhaa ja komeaa päärakennusta. Vanha isäntä aikoinaan siirsi tilan luomuun, olihan se tavanomainen kemiallinen viljely vain lyhyt reilun yhden sukupolven kestänyt hairahdus tilan monisukupolvisessa historiassa.

Lisää kuiva Livonsaaresta:

Yhteisökylä

Henttulantila


Related Images:

Jul 062011
 

20110704-ali-alha-10561

Tänä kesänä mansikkasesonki alkoi etelässä jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Mansikkahan on mitä suurimmassa määrin kausituote. Suurimman nautinnon saa siis, kun malttaa jaksaa odottaa siihen, kunnes kotimaiset luomumansikat kypsyvät. Sitten syödäänkin mansikkaa monta viikkoa ja lopuksi säilötään pakkaseen talven varalle.

Meidän mansikkasesonkimme alkoi vierailulla Karjalohjalaiselle Ali-alhan itsepoimintatilalle. Helle oli kypsytellyt runsaasti marjoja ja poiminnalla oli jo kiire. Onneksi tuli muutama pilvinen päivä ja mansikkamaa täyttyi itsepoimijoista. Marjamaalla kyykisteli koko suku.

Tilan emäntä Kirsi Ali-alha vastailee tiuhaan tahtiin puhelimeensa ja ohjailee poimijoita pellolle. Täytyy sitten muistaa heittää huonot marjat rivien väliin pois pilaamasta vielä kypsyviä marjoja ja keppi sitten merkiksi siihen, mihin asti on poimittu. Ämpärit täyttyvät marjoista. Moni tulee kauempaakin hakemaan talven varoiksi luomuviljeltyä mansikkaa.

Meillä ensimmäiset luomumansikat saivat seuraksensa Muumaan navetasta saadusta, pakkasessa odotelleesta, ternimaidosta tehtyä pannaria ja jäätelöauton luomuvaniljajäätelöä. Kuvia ei keretty näistä herkuista ottamaan!

Kuvagalleria: Ali-alhan tila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Related Images:

Follow

Get every new post on this blog delivered to your Inbox.

Join other followers: